Kesällä teen usein kimppuja luonnosta ja puutarhasta löytyvistä kukista. Viimeksi sunnuntaina keräsin kukkia, jotka ovat edelleen ok maljakossa. Kimppua tehdessä putsasin kukkien varret lehdistä, ja kotiin päästyäni leikkasin varsiin imupinnat terävällä puukolla. Laitoin kukat puhtaaseen vaasiin, jossa oli reilusti vettä. Imupintojen leikkaamisen jälkeen kukat imevät itseensä vettä aika lailla. Tämä juttu pätee myös kukkakaupan leikkokukkiin.

Vaikka osa kukista olikin jo osin nuutunut automatkan aikana, käsittely auttoi kukkia ottamaan takaisin itseensä nestejännityksen ja nyt ne ovat myös saaneet kylmäkäsittelyn, joka auttaa niitä pysymään maljakossa hyvänä pitkään. Kylmäkäsittelyksi riittää yö Suomen suvessa – jos jääkaapissa ei ole tilaa.

Kerätessä kasveja luonnosta on hyvä ottaa myös huomioon muutamia muitakin seikkoja. Koko kasvustoa ei kannata kerätä kerralla, sillä kukkiin muodostuvat siemenet edistävät niiden lisääntymistä. Myöskin kasvien irroittaminen juurineen on huono juttu  – jos haluaa kerätä tulevaisuudessakin samoilta paikoilta, on juuristo hyvä jättää rauhaan.

Tämän kimpun materiaalit keräsin muutaman sadan metrin säteeltä eri paikoista niin, että otin yhdestä kohdasta vain vähän. Samalla kimppukin kehittyi erilaiseksi, sitä mukaa kun erilaisia kasveja tuli reitillä vastaan. Luonnokukkakimppujen juju onkin käytettävän materiaalin monipuolisuudessa.