Eilen, vainajien muistopäivänä kutsuin ystäviä kylään ja otimme rennosti. Viime aikoina on ollut aika tiivis tahti ja pohdittiin, että vaikka onkin vainajien muistopäivä, yhdistetään iltaan myös Halloween teemaa. 

Juttuhan meni aika lailla nopealla tempolla. Torstaina vasta viestittelin, että tuletteko lauantaina kylään. Perjantaina jo peruin koko homman yhden tyypin sairastuttua oksennustautiin. Lauantaina taas todettiin, että eiköhän kuitenkin tavata. Välillä elämä on yhtä säätöä. Onneksi on sellaisia kavereita keiden kanssa tämä ei ole mitenkään tavatonta. Tarjoilut hoituivat lähes kokonaan ”Siwalinjalla”, koska pääsin lähtemään töistäkin vasta 17.30. mutta kukat, kynttilät ja musta elintarvikeväri toivat draamaa kattaukseen ja yleiseen tunnelmaan. 

Otin töistä kolme kauden ensimmäisistä jaloleinikkiä mukaani ja niiden seuraksi hieman korokiaa. Kukatkin hoituivat siis hyvin huolettomalla linjalla. Ruokapöydässä oli vuosi sitten tekemäni Rosemelie. Pakkasin sen silloin Halloweenpukujen kanssa ullakolle, sillä se kuivui kauniin mustanpuhuvaksi. 

Koska halloweenhumu on pikkuhiljaa rantautunut Suomeen, joutuu varmasti jokainen suunnittelemaan oman tapansa yhdistää uusia ja vanhoja tapoja ja perinteitä. Töissä ihmiset hakivat teemakimppuja ja muita viemisiä juhliin mutta myös kanervia ja seppeleitä haudoille. Tänä vuonna vainajien muistopäivänä minäkin muistelin kyllä edesmenneitä, mutta nautin myös tilaisuudesta viettää aikaa läheisten kanssa.