Tulee paljon omenaa…

Kuvassa komeilee ihana Antonovka omenapuu, joka on tänä syksynä väärällään omenoita. Jopa niin paljon, että harkitsen raakileharvennusta. Harvennuksen sanotaan parantavan omenoiden laatua ja hieman säästävän puunkin voimia, etenkin jos samassa oksassa on painoa liiallisuuksiin asti. Joinain vuosina raakileharvennus olisi siksikin hyvä, että kaikella sillä omenamäärällä ei vain ole käyttöä yhdelle perheelle.

Minun omenapuidenhoitohistoria on vasta neljä vuotta ja olen todella noviisi näissä asioissa. Puiden leikkaus (puhumattakaan niiden kaatamisesta) ovat mielestäni myös hyvin harkittavia asioita ja näiden asioiden kanssa kamppailen joka kevättalvi kun on isompien leikkusten aika. Heinäkuulla, kun voimakkain kasvu on kaudelta ohi, leikkausangsti taas nostelee päätään ja rapsin vuosiversoja ja suunnitelen seuraavan talven leikkauksia. Tänä kesänä päätin, että kevättalvella teen ainakin yhdelle puulle hieman radikaalimman leikkauksen. 

Tontilla on siis muitakin omenapuita mutta tämä on parhaimmassa kunnossa, hedelmät ovat kohtalaisen terveitä ja talviomenan kirpsakka maku ja rakenne sopivat parhaiten jatkojalostuksiin. Siitä tulee parhaimmat hillot, piirakat ja kenties myös Omenacurdit (Isyyspakkauksen blogista bongattua). Uusien omenareseptien testaaminen on minulle erittäin mieluista.

Vielä muutama viikko ja saa Antonovkat jatkokypsymään sisätiloihin. Jonain vuonna ollaan syöty viimeiset omat omput jouluaattona!