Ajatuksia Turun iskusta

 

Kun kuulin Turussa perjantaina tapahtuneesta summittaisesta väkivallasta, järkytyin uhrien puolesta. Toivoin, että haavoittuneet selviäisivät vammoistaan. Tämä oli ensimmäinen toiveeni. 

Toinen toiveeni oli ettei väkivallantekijä olisi maahanmuuttaja tai rodullistettu. Myöhemmin mietin miksi toivoin niin. Mitä väliä, onko hän valkoinen vai ei? 

Valitettavasti elämme ajassa, jossa rodullistetun tekemästä rikoksesta syytetään kaikkia rodullistettuja ja joutuu pelkäämään, että jälleen uudet sivulliset joutuvat kärsimään. Sen sijaan valkoisten rikoksista vastuun kantaa vain tekijä. 

Vaikka natsit järjestävät Suomessa katupartioita ja soihtukulkueita, se ei tee kaikista suomalaisista natseja. Vaikka vain valkoiset suomalaiset ovat tehneet koulusurmia, se ei tee kaikista suomalaisista nuorista vaarallisia ampujia. Vaikka Barcelonan iskun ja Turun väkivallan tekijät ovat marokkolaisia, se ei tee kaikista marokkolaisista potentiaalisia terroristeja. On halveksuttavaa käyttää tällaisia tapahtumia keppihevosina mitään kansanryhmää vastaan. Emme saa lähteä sille tielle. Ihmiset ovat yksilöitä, väkivalta ei edusta mitään ihmisryhmää, kulttuuria tai uskontoa. Väkivalta on meidän kaikkien yhteinen ongelma. Meidän on voitettava viha ja pelko. Älä katso ihmisiä epäluulon läpi äläkä lietso pelon ilmapiiriä. Haluan elää tavallista elämää ja kävellä huomenna Helsingin katuja samanlaisena ihmisenä kuin ennenkin. En halua tuntea ihollani epäileviä katseita.

Kenenkään, joka ei ole ollut väkivaltaa tekemässä tai tukemassa, ei pidä kantaa siitä syyllisyyttä. Ei pidä olettaa, että kenenkään muun kun tekijän pitäisi pyytää mitään anteeksi. Tekijä ei edusta maahanmuuttajia, joten kenenkään ei pidä pyytää näitä tekoja anteeksi vain siksi, että on maahanmuuttaja. Sen sijaan voimme surra tapahtunutta yhdessä. 

Turussa maahanmuuttajat ja suomalaiset ajoivat tekijää takaa yhdessä ja auttoivat uhreja. Tämä on esimerkki inhimillisyydestä, jota meidän tulisi jatkossakin noudattaa. Meidän pitää ottaa enemmän vastuuta toisistamme, ilman vastakkainasettelua, jossa ovat “he” ja “me”. Me olemme samalla puolella. Tarvitsemme enemmän solidaarisuutta ja empatiaa, meidän tulisi ennen kaikkea olla toisillemme ihmisiä. 

 

Syvä osanottoni Turun iskun uhreille ja heidän omaisilleen.