Skippaa selfhelp-kirjat, tässä kolme ohjetta parempaan elämään!

 

body heals with play, mind heals with laughter

 

Kymmenkunta self help -kirjaa selanneena voisin tiivistää itselleni mieleen jääneet opit ja knopit kolmeen kohtaan. Tämä on sellaista sokea opastaa toista sokeaa -tasoa, mutta tässä minun ohjesekoitukseni, lyhyesti ja korulauseitta:

1. Hanki elämä! Eli tee enemmän asioita joista pidät (mieti, kokeile ja listaa!) – Eikä se ole tietenkään ihan noin yksinkertaista.  Lisäksi joutuu miettimään, mistä asioista voi luopua, jotta saa lisää tilaa ja mahdollisuuksia tehdä mukavia asioita. Tämä on tärkeää, sillä kaikkea ei voi elämässä saada. Mistä saa lisää aikaa? Mistä säästän rahaa? Kumpikaan noista elementeistä ei kasva puussa ja putoa itsessään syliin. Tai ei ole ainakaan vielä meikäläisen syliin kopsahtanut.

2. Hanki huumorintaju! Kenelle elät elämääsi? Kasvatatko kulissia vai satsaatko oikeasti tärkeisiin juttuihin? Elämä on lyhyt, parhaimmillaan hauska matka, ota ilo irti. Opettele löytämään asioiden iloinen tai huvittava puoli. Ei tää oo niin vakavaa! (Ei saisi olla!) Kasvata vähän asennetta!

3. Lakkaa murehtimasta! (Teet sitä ihan liikaa!) Käytä energiasi mieluummin ratkaisemaan edessä olevat asiat, kuin märehtimään tunne-elämän huolimaratoonissa. Ja muutenkin, vaihteeksi: jos pitää valita tunne tai toiminta, valitse toiminta. Vätystelyä on nyt nähty ihan riittävästi.

 

No niin, tadaa, siinä huoneentauluni tulevaa varten. En tiedä toimiiko, mutta en jää sitä murehtimaan, vaan testaan. 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Ahdistus. Vai väsymys? Miten elämästäni tuli tällaista?

Mikä niistä aamuista se oli?

 

Kello oli ehkä puoli seitsemän ja olin junassa, havahduin. Onko aamu vai ilta? Kumpaan suuntaan olen menossa? Töihin vai kotiin? Ulkona oli pilkkopimeää. Sydäntä viilsi. Teki mieli itkeä. Olin niin väsynyt.

 

Vai oliko se se kerta, kun tuijotin jonnekin, ehkä junan ikkunan takana vilistävää maisemaa: siellä oli joku pellolla koiran kanssa. Koira juoksi lumessa pallon perässä, aurinko pyyhki pöllyävän hangen pintaa. Sen tassut tuskin koskettivat maata, se puoliksi lensi, pelkästä ilostaan.

 

Kolmen sekunnin ohikiitävä vilahdus: Koiran ilo, hulmuava pakkashanki. Ikkunan takana oli se, mitä minulla ei ollut: ilo, vapaus.

 

Joku niistä aamuista se oli.  

 

Olen lopussa. Olen turta. Olen rikki. Olen lukenut elämän käyttöohjeita ehkä väärin päin tai sitten minun kappaleeni oli kirjoitettu kirkkolatinaksi ja siksi ymmärsin jotain oleellista väärin.

 

 

maisema junan ikkunasta näitä minulla riittää luoja paratkoon

 

Jos, nipistän, se sattuu. Jos laitan silmät kiinni, kuulen sydämen lyönnit ja veren kohinan. Siis olen olemassa, mutta miten? Olen yhdessä pitkässä putkessa, joka vie töistä kotiin, kodista töihin. Kalenteria katsomalla osaan sanoa missä olen puolen vuoden päästä tähän aikaan, kun sanot kellonajan. Junassa, asemalla, toimistolla, päiväkodilla, ajamassa jotain harkkoihin, unelmoimassa unesta.

 

Kaikesta, mitä teen, määräävät muut. Kalenteri määrää, työt määräävät, lasten tarpeet määräävät, pankkilaina määrää. Olen sukkula, koko ajan liikkeessä jonnekin, minne minut on sillä kertaa ohjelmoitu. Kuun lopussa venytän kassaa, että ruoka riittää, että musiikkiopiston lasku ei mene liikaa yli. Huokaisen ja toivon, että tulee ilta ja pääsen nukkumaan. Semmoistako elämä on?

 

Semmoistako se elämä. Lyhyt elämä. Ainut elämä.

(Mun elämä!)

 

Montako tuntia olen katsonut junan ikkunasta ulos? (Tai luoja paratkoon, pahinta aivokuolemaa aiheuttaa randomnettisurffailu, josta olen yrittänyt päästä eroon – mieluummin maisema!) En halua, että elämäni on jossain ikkunan takana, vaan tässä, minussa.

 

Mutta liikkumatilaa on aika vähän. Aivot suhisevat, kun joku kysyy, että mistä sinä pidät elämässäsi (okei, kukaan ei kysy tuollaisia – mutta minä kysyn, itseltäni ja aivot ne vaan suhisevat: onko minulla omia tärkeitä asioita? Oli joskus, kasapäin, mutta missä ne ovat nyt?).

 

Tämä blogi on yritys saada jotain takaisin. Löytää tilaa edes hengittää hetki syvempään. Katsoa sivuille, nähdä muutakin kuin vilahdus elämästä.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä