Potkuja persiille

Mennäkkö vai eikö mennä

Eilen illalla mieleeni tuli ajatus ”aamulla lähden kyllä lenkille ” ja sehän oli myös päätetty. Asiasta ei luisteta !

Kello soi, unikeko torkuttaa. Joka kerta kun kello soi aamulla 6.18-6.45 välillä, ajattelin

”En muuten varmasti lähde lenkille, huolehdin esikoisen kouluun ja tulen takaisin sänkyyn”

Tätä ajatustusrumbaa jatkui valehtelematta 10 krt. Välillä ajatus skarppaantui ja olin täysillä menossa heittämään vaikka 10 kisan juoksulenkin. Siinä vaiheessa kun sain hilattua itseni ylös sängystä, olin ”päättänyt” etten lähde lenkille. Kehittäisin tyytyväisenä kahvit ja ottaisin rennosti

Kello alkaa lähestyä uhkaavasti sitä aikaa kun esikoisen kanssa lähdetään tepastelemaan kohti koulutaksia. Sillä samalla hetkellä jokin sisäinen ääni käskee ottamaan pyörän matkaan ja aktiivisuusrannekkeen käteen.

Ja eikun menoksi!

IMG_20180810_175317.jpg

Harvemmin sitä tulee oikeasti lähdettyä sinne lenkille jos olet jo joutunut kamppailemaan ajatuksen kanssa enemmän kuin 2 kertaa. 

Liikuntaa olen pienissä ripauksissa lisännyt arkeen. En kuitenkaan viitsi stressata.

Toisin. Tuosta tavasta kyllä haluan eroon, että jahkaillaan niin kauan lenkille lähtemistä, että se on jo myöhäistä 

~anonymous 

hyvinvointi liikunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *