Voihan Bonaire kun olet vienyt sydämemme. Jos meillä ei olisi sitä periaatetta ettemme vieraile samassa paikassa kahdesti ilman hyvin pätevää syytä, tänne lähtisimme varmasti uudelleen. Ehkä sitten joskus eläkepäivillä..

Lentomme kohti Arubaa lähti vasta kello 18.25 Bonairelta, joten meillä oli vielä koko päivä aikaa kruisailla skoottereilla, ostella magneetit ja nauttia tunnelmasta. Totuttuun sujuvaan Bonairetyyliin todella myöhäinen huoneenluovutus, skoottereiden pitäminen pidempään tai kyyti kentälle vasta iltapäivällä, ei tietenkään ollut ongelma ihastuttaville majatalon isännille.

Olimme btw käyneet edeltävänä iltana syömässä Cuba Compagnie nimisessä ravintolassa jossa oli aivan mahtava palvelu, hieno sisustus ja jopa kohtuullinen ruoka. Sanon kohtuullinen, koska jotenkin sitä vaan on lakannut edes odottamasta turistikohteissa suurempia makuelämyksiä mitkä jäisivät omalla mittakaavallani elämään. Enemmänkin mieleen jää tunnelma ja seura, tässä tapauksessa kumpikin oli sen 10+!

Majatalon emäntä vei meidät lentokentälle Pick upillansa n kahta tuntia ennen lennon lähtöä ja se riitti hyvin. Rinkat luvattiin kuljettaa suoraan määränpäähämme Aruballe, vaikka vaihtaisimmekin konetta Curacaolla. 

Ensimäinen lento Bonaire-Curacao kesti 15 minuuttia ja toinen Curacaolta Aruballe n 20min. Jälleen kerran kyyti näillä potkurikoneilla oli erittäin tasaista ja leppoisaa.

Päästyämme Aruballe oli jo pimeää, nappasimme taksin kohti majapaikkaamme jonka ainoa vaatimus oli olla kohtuu lähellä lentokenttää. Valitsimme majapaikaksemme Vistalmar Ocean View Suites nimisen paikan ja perille päästyämme totesin että ehkä olikin hyvä ettemme odottaneetkaan tältä sen enempiä. Keskellä asuinaluetta ja pilkkopimeässä sijaitsi hyvin epämääräinen majatalo, jonka huoneeseen meille oli jo jätetty avain valmiiksi. 

Ilmastointi ei toiminut, alue oli jokseenkin apaattinen ja aamiaista emme löytäneet sitten mistään seuraavana aamuna. Tuo siihen kuluttamamme 100 dollaria oli hivenen ylimitoitettu! Aamulla yritimme etsiä paikan johtajaa jostakin, vastaan tuli vain Carlos ja Rodriques sekä muut kaverit Vatos Locos perheestä eikä kukaan puhunut oikein sanaakaan englantia. Saatiin paikalle kuitenkin puljun siivoaja joka asui ilmeisesti viereisessä kämpässä ja pitkän selvityksen jälkeen saatiin hänet soittamaan THÖ bossille. 

BOSS puhuikin sitten hyvin selkeää englantia ja hän tuli meitä vielä katsomaan. Kysymykseen ”So did you like my place” jonka hän esitti innoissaan ja hymyillen, vastasimme toki vain Yes Yes..

Taksilla siis maha tyhjänä kohti lentokenttää ja onneksi löysimme American Diner tyylisen kiva paikan lentokentän vierestä, josta saimme kahvia, pannareita ja paistettuja munia! Aamu tuntui jälleen kerran taas hyvältä!

Lähtöselvitimme rinkat ja onneksemme kuulimme että ne lentävät suoraan suomeen ilman että joudumme nappaamaan niitä kyydistä Atlantassa tai Amsterdamissa. Oli onni että saavuimme Aruban lentokentälle hyvissä ajoin. Ja tämä hyvissä ajoin ei tarkoita suinkaan kahta tuntia. Vaan neljää tuntia! Ensin teimme siis lähtöselvityksen josta jatkoimme passikontrolliin ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Turvatarkastuksen jälkeen jouduimme siirtymään USA departures halliin josta noukimme rinkat uudelleen selkään. Tämän jälkeen ne nostettiin hihnalle läpivälaisuus ja hihna veisi ne kohti konetta. Tulimme jälleen uuteen turvatarkastukseen jonka jälkeen siirryimme USA maahantulotarkastukseen automaattiin, jossa annoimme sormenjäljet, kuvat ja passikontrollin. Kone tulosti ulos lapun jonka jälkeen siirryimme virkailijalle, annoimme passit sekä koneesta tulostuneen kuvallisen lapun. Tälle virkailijalle annoimme jälleen kuvanäytteen pärstästämme sekä sormenjäljet.

Tästä pääsimme vasta kohti lähtöporttia. Suosittelen siis varaamaan hyvin paljon aikaa tähän. 

Aruban lentokenttä oli oikein viihtyisä sekä hyvinvarusteltu, joten siellä odotimme mielellämme lentomme lähtöä Atlantaan. Noustuamme koneeseen, lähtikin sitten jo piakkoin taju. Onneksi. Kone oli aivan täynnä!

Atlantassa vaihto kävi hyvin sujuvasti ja nopeasti vaikka kenttä onkin yksi maailman suurimmista. Ei varmasti ole mitään asiaa jota sieltä ei löytyisi. Terminaalien välitkin kuljettiin metrotyylisellä automaattijunalla ja ne kulkivat erittäin säännöllisesti sekä nopeasti. Pysähdyimme ostamaan CNN kaupasta lapsille tuliaisia sekä jälleen magneetin.:)

Lento lähti noin 30 minuuttia myöhässä joka tarkoitti sitä että vaihtoaikamme Amsterdamissa kutistui entisestään, tuohon 25 minuuttiin jossa onnistuimme kuin onnistuimmekin juoksemaan koko kentän läpi ohituskaistoja portille josta saimme nousta suomeen lähtevään koneeseen. Voin kuvitella kuinka musertavalta se olisi tuntunut, jos emme olisi ehtineen tuolle viimeiselle pätkälle. Olimmehan me matkustaneet jo melkein vuorokauden tässä vaiheessa…

Suomen päässä, noh… Toinen rinkoista saapui aivan tuhannen palasina. Siitä odotamme edelleenkin KLM:n korvauspäätöstä. Kaikki vaatteet sen sisälläkin olivat syöpyneet puhki, eli kyse ei ole mistään yksittäisistä repeämistä vaan ilmeisesti jostakin syövyttävästä aineesta:(

Täytyy myöntää että nyt ensimmäisen kerran ikinä, kärsimme molemmat myös pahasta Jet Lagista. Ehkä tämä vuodenaika tekee auringosta palaamisesta entistäkin raskaampaa. Unirytmit ovat täysin sekaisin, samoin hormoonitoiminta ja aineenvaihdunta. Mutta eiköhän tämä tästä!

Olemme kuitenkin tehneet jo myös loppuvuoden matkasuunnitelmat.Olemme siis  varanneet kaksi matkaa osaksi matkamessuhuumassa ja osaksi jo osana hääsuunnitelmia..

Ensimäisellä matkalla toukokuussa suuntaamme Kroatiaan koko perheellä ja lokakuussa lähdemme kaksin Santorinia tutkimaan. Kaukokaipuu on hetkeksi nyt hiljennetty viime vuosien matkoilla ja nyt lähdemme hivenen tutkailemaan lähistöä! Se minkä sisäistimme tällä retkellä oli tärkeää. Mainitsinhan jo aiemmin että mietimme jatkuvasti matkustellessamme että olisikohan kyseinen kohde se paikka, jossa lapsenlapset joskus vierailisivat mummolassa?Bonairen Good Resortin pitäjät elivät paratiisissa jonne kaikki haluavat matkallaan. Mutta he elävät silti kaukana sukulaisistaan ja emäntä Minnie kertoikin , että se juuri tulisi olemaan este sille että he jäisivät sinne loppuelämäkseen..

Meidän pitää siis etsiä lähempää, emme halua että ystävillemme ja perheellemme matkan pituus tai etenkään sen hinta, olisi ylitsepääsemätön este päästä luoksemme. Tai päinvastoin…

Mielenkiinnolla odotan tulevia matkojamme ja otankin mieluusti vastaan vinkit sekä Kroatian Trogirista että Santorinista.

Tällä välillä ajattelin valoittaa blogissa menneitä yhteismatkojamme Keniaan, Mauritiukselle, Madeiralle, Osloon, Budapestiin ja ehkä jollekin niistä kreikan saarista.

Palataan taas, elämä on liian lyhyt paikoillaan olemiseen!:)

Herätyskello herätti meidät 5.45 Curacaolta, taksi oli tilattu jo valmiiksi , saapuvaksi sitä odotettiin klo 6.30. 
Tarkistin vielä varoiksi, lähteehän InselAirin lento sovitun mukaisesti klo 9.05. No, mitäpä veikkaatte? 
”Flight has delayed, new time 10.10″.
Eipä se auttanut kuin lähteä tästäkin huolimatta kentälle, koska taksin yhteystietoja meillä ei ollut vaan hotelli oli tilannut sen puolestamme.
Olimme saaneet onneksi pyytämällä hotellin ravintolasta illalla huoneeseemme tuoreita sämpylöitä, juustoa ja hedelmiä.
Keitimme Deluxe huoneeseen kuuluvalla keittimellä teevedet ja söimme aamiaiset, vilkaisin ulos ja siellä oli vielä pilkkopimeää.
En voi sille mitään mutta Mickeyn juttujen jälkeen ekana kävi mielessä et mahtaakohan tuolla olla järkevää liikkua tuohon aikaan..
Lähetin viestiä tulevaan majapaikkaamme , koska meillä oli myös vastaanotto lentokentälle sovittu.
Sain viestin takaisin ” No worries, we know all about InselAir, good luck with that company!” 
HMM..
 
 
Saavuimme kentälle ja menimme lähtöselvitykseen. Karibialainen hyväntuulisuus hehkui tiskin daameista ja he kesken työn alkoivatkin vähän väliä vain keskustelemaan ja naureskelemaan keskenänsä.
Harmi kysyikin minulta et mitähän tässä oikein tapahtuu, olemmehan me tottuneet niin jäyhään lentokenttävirkailija toimintaan. Totesin vain että taitavat vain nauttia myös työajastansa niinkuin minäkin:)

Laitoimme rinkat ruumaan ja siirryimme maksamaan lentokenttäveroa, jonka maksaa täällä kaikki. 10 dollaria per nassu oli tuo summa meidän osalta kun siirryimme vain lähisaarelle. Kuitti maksetusta lentokenttäverosta nidottiin kiinni matkalippuun. 

Nämä näytettiin ensimmäiselle virkailijalle joka piippasi nämä tietokoneelle ja siirryimme liukuportaita turvatarkastukseen. Turvatarkastus oli kohtalaisen tarkka mutta ei huipuimmasta päästä, huomioitavaa oli että lähes kaikki näistä tarkastajista oli naisia.
Tämän jälkeen siirryimme passintarkastukseen ja ottamaan jälleen leimat passiin.
Tämä passi alkaa olemaan jo niin täynnä erilaisia leimoja että kyllä toisaalta harmittaa luopua siitä keväällä kun sukunimikin vaihtuu.. mutta saahan tuon säästää!
Lisäksi uusi nimi tulee olemaan myös kohtalaisen vaikea ulkomailla, mutta sentään ilman ääkkösiä.
Tällä kentällä muuten ei sanottu mitään nimeni kirjoitusasusta Haermae.

Nyt pääsimme odottelemaan seuraavaa lentoa kentälle jossa oli muutama tax free kauppa, pari kahvilaa, erittäin hyvin toimiva Wifi, paljon istumapaikkoja ja viisi porttia.
Ei aikaakaan kun portti viisi, eli meidän porttimme alkoikin huutaa Boardingia. Eli lento ei ollut ajassa mutta ei kuitenkaan myöskään tuntia myöhässä kuten ilmoittivat. Tiedä sitten näistä, onneksi tapana on olla ajoissa kaikissa paikoissa.
 
Matka Bonairelle kesti n 15 minuuttia potkurilentokoneella.
Matka ei ollut tällä kertaa töyssyinen, johtui varmastikkin aamulennosta.
Kaikki ammattilaisethan sanoo että jos haluat matkustaa ilman turbulenssin vaaraa, suosittelevat matkan ajankohdaksi aamua. Tässä tapauksessa ainakin se osui oikeaan.
 
Laskeuduimme silminnähden tavattoman kauniille saarelle ja vehreälle saarelle. Meitä vastassa oli itse majatalon isäntä.
Heitimme rinkat lava-auton lavalle ja lähdimme matkaan. Jotenkin meillä synkkasi hänen kanssaan välittömästi ja pääsimmekin samalla kiertämään keskustan esittelyjen kera. Tällä kertaa kyydin hinta oli vain 15 dollaria per suunta, se tuntui aika uskomattoman halvalta Curacaon jälkeen. Näimme matkalla jälleen flamingoja ja kuulimme kuinka Venezuelan laivoilla on tällä hetkellä rantautumiskielto ainakin suurimmaksi osaksi. Muuten ihan ok,  mutta kyseiset laivat tuovat kaikki Bonairen hedelmät ja kasvikset ja niitä jo kaipailtaisiin tänne lisää.
Saimme siis jälleen uuden näkemyksen Globaalisaatioon ja sen hyviin sekä huonoihin puoliin.
Kyseessä oleva pariskunta oli ostanut tämän GOOOD resortin 3.5 vuotta sitten , käyneet sitä pyörittämässä hollannista käsin 4-5 kertaa vuodessa, kunnes olivat muuttaneet tänne noin puolitoista vuotta sitten pysyvästi. Olivat kahden viikon asumisen jälkeen kuulemma tajunneet sen olevan elämänsä paras päätös ja tämä saikin meidät taas jälleen miettimään tulevaisuutta kun lastenlasten mummola sijatsee jossakin vähän lämpimämmässä, ainakin talvet.
Perille päästyämme en enää ihmetellyt miksi olivat olleet tyytyväisiä muuttoonsa.
Hyväkuntoinen iso, keltainen talo.
Kauniit näkymät vuoden rinteeltä koko kaupungin yli merelle. Paikka oli täynnä kauniin värisiä puita ja kukkia, riippumattoja, loikoilupaikkoja, grillauspaikkoja ja kattoterassia.
Keskellä pihaa oli uima-allas ja poreamme. Keittiö on kuulemma aina auki, kun sen itse avaa. Talon puolesta tulee aamiainen. 
Ilmainen Wifi, pyyhkeet, vesi ja jääkaappi. Huone oli todella kaunis kattotuulettimensa kera.

He jopa olivat tilanneet meille molemmille skootterit valmiiksi, ne eivät olleet kovinkaan kalliit. N 30 dollaria per päivä. 
Ne tuotiin meille tankit täysinä ja tankkaisimme ne viimeisenä päivänä ja he tulevat hakemaan ne myös pois. Helppoa.
 
Tämä paikka tuntui aivan luksuskodilta! 
Emäntä ja isäntä ovat todella todella mukavia, asuvat itse resortin päädyssä.
Can’t help falling in love!

Päätimme lähteä etsimään ruokaa ja tyyppaamaan skootterit. 
Tuolloin oli sunnuntai joten suurin osa kaupoista sekä ravintoloista oli kiinni, mutta löysimme paikallisen Subwayn tyylisen ravintolan josta sai turkasen hyviä kanaleipiä. Hinnatkin alkavat olemaan kohtuullisia. Yksi iso kanaleipä ja cola, kuusi dollaria!
Ympäristönä kauniita erivärisiä kivitaloja ja autoista kantautuvia lattarirytmejä..

 
Lähdimme ajelemaan skoottereilla syömisen jälkeen saaren päähän jossa oli aivan järkyttävän kaunista! Kuvittele että ajat erittäin kapeaa tietä ja oikealla puolellasi on kuohuva meri kilpikonnien pesimäalueineen, majakkoineen, sukeltajineen ja koralleineen sekä vasemmalla puolella täysin pinkkejä suola-altaita!! Uskomaton fiilis!

Näimme myös jälleen Flamingoja ja poikkesimme kiinalaisten pitämään markettiin jossa oli todella siistiä sekä erittäin hyvä valikoima.
Lähes kaksi kassia hedelmiä , jugurttia, leipiä, juustoa , tuoremehuja jne 17 dollaria.
Täällä olisi jo varaa elää ja olla.
Tästä suuntasimmekin takaisin resortille ajettuamme noin 35km lenkin. Unohdimme meinaan lisätä aurinkorasvaa, nyt taitaa punottaa…
Kehiin täytyy ottaa siis Keniasta joulukuussa ostamani Oliiviöljyrasva. Se on tähän asti korjannut kaikki ihovauriot, harmittavaa vaan että alkaa loppua jo! Purkki kuukaudessa.. Sari voisi lähettää meille lisää, ihan vielä ei pääse sitä hakemaan.

Nyt olikin hyvä pulahtaa uimaan ja siirtyä riippukeinuun nukkumaan pienet nokoset. 

Seuraava päivä alkoi auringonpaisteella ja GOOOD RESORTIN erittäin maistuvalla aamiaisella. Tuolla aamiaisella on hintaa 15 dollaria per nenä ja voin kertoa sen olevan todellakin sen arvoista.

Sunnuntaina kävimme tosiaan tutkimassa saaren eteläisen kärjen ja nyt lähdemme pohjoiseen. Pohjoisessa on luvassa mm Nationalpark ja enemmän vuoristoista vehreää seutua.

Skootterit ovat todellakin täällä se paras liikkumiskeino, kapeilla teillä pääset helposti rysäkohtien ohitse, saat aurinkoa samalla ja voit oikaista pomppuisenkin tien kautta. Tuo pohjoisosa saaresta oli kuin motoristin unelmaa, pieniä rantateitä jotka oli asfaltoitu, pudotuksia mereen ja pysähtelypaikkoja. Tämä lenkki pohjoispuolelle kesti parisen tuntia ja sen aikana tuli nähtyä patikointireitit kansallispuistossa, pyöräilyreitit, flamingoja, iguaani ja paljon mahtavia maisemia. Olemme ajaneet skoottereilla nyt siis lähestulkoon koko saaren läpi ja olemme molemmat kuluttaneet noin puolet about viiden litran bensatankista. 

Matkalla pysähdyimme syömään myös kuulemamme mukaan saaren parhaat jäätelöt Normanin jätskipaikassa. 

Kaksi isoa kuppia jäätelöä 6 dollaria. Jätimme kuitenkin hänelle kympin koska hän tuntui tekevän jätskipalloja enemmän kuin sydämestään. Tuo sympaattinen kioski Le-Ma-Se sijaitsi matkan varrella kylässä nimeltä Rincon. 

Tästä saaresta ei voi antaa kuin 10+ , saamme rauhoittua vielä pari päivää täällä kunnes suuntaamme kotiin Aruban, Atlantan ja Amsterdamin kautta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, kuulemani mukaan jenkkejä riepottelee nyt aikamoiset kelit ja osa ihmisistä jumittaa Aruballa.

Myös tuo kyseinen T4 jonka lattialla nukuimme JFK:lla on nyt kokonaan käyttökiellossa koska pakkanen puhkaisi sieltä jonkun ison putken ja vettä on joka puolella.  Jos selviämme siedettävää tahtia kotiin saakka, kirjoitan vielä koosteen viimeisistä päivistämme Karibialla sekä paluumatkan kommellukset.

Bonairen tärpit:

Tämä paikka on must see.

Suosittelen ehdottomasti tätä pariskunnan ylläpitämää resortia, GOOOD RESORT. 5/5!

Vuokraa skootterit ja pyydä majapaikkaa tekemään se puolestasi. Jos haet skootterit itse, maksat deposit maksua 300 dollaria per skootteri. Vaikka sen saa takaisin, se aina arveluttaa minua.

Maksuvälineenä dollarit tai kortti.

Syöminen ja ruokaostokset edullisia.

Muista kunnon suojakerroin!

Täälläkin myös tuulee aina mutta se ei vaikuta lämpöön.

Vieraile Kleine Bonaire saarella, sinne kulkee vesitaksi. Sukellus/snorklaus paratiisi!

Rentoudu, tämä paikka on sitä varten.