Typerä vuorokausi

Eilen olin kaupungilla, ehkä pari tuntia liian kauan. Shoppailureissun loppuvaiheessa kävelin keskellä Kamppia niin, että vauvan jalka sojotti mielenosoituksellisesti suoraan eteenpäin ja vatsani muistutti raivoisaa sotalaivaa. Luovutin ja lähdin kotiin.

Kotona vatsasta tuli kireä, pinkeä pallo, jota särki koko illan ja yön. Puoli kuudelta aamulla soitin Kätilöopistolle, sain ohjeeksi ottaa parasetamolia ja levätä.

Parasetamolia. Mitä antaisinkaan oikein tujusta kolmiolääkkeestä. Panacodista. Lihasrelaksantista.  TUPAKASTA! JEKKUSHOTISTA! VAKUUMIPAKATUSTA GRAAVILOHESTA!

Tänään sataa kaatamalla. Olisin lähtenyt kauppaan, mutta mies ei löytänyt sadetakkiani mistään.

On se jumalauta kumma! Jos miehen sadetakki olisi kateissa, sitä etsittäisi koirien ja kissojen voimin ympäri Helsinkiä. Kun minun sadetakkini on kateissa, mies kurkkaa vaatehuoneen ovelta sisään ja huikkaa EI LÖYDY!

Joskus tekisi mieli tehdä miehestä voodoo-nukke ja pistellä sitä nuppineuloilla. 

Sade lakkasi hetkeksi. Aloin vakavissani harkita uutta kauppareissuyritystä. 

Yhdetkään kengät ei mahdu jalkaan.

Ei yhdetkään.

Paska päivä.