Yskijän pieni valituspuhe

Olen ollut viikon kipeänä.

Osan viikosta vailla maku- ja hajuaistia.

Kärsin selkäkivusta ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ja luulen, että minulla on reikä hampaassa.

Tänään menin syksyn ensimmäiselle luonnolleni. Olin varustutunut: Fisherman’s friendsejä, nenäliinoja, vesipullo. 

Katsoin etukäteen, että kurssille mahtuu 95 ihmistä, mutta ilmoittautuneita oli 139, joten menin huoneeseen ajoissa.

Sali jatkoi ja jatkoi täyttymistään siihen saakka, että parikymmentä ihmistä seisoi luokan perällä ja me istuvat tiivistimme niin paljon, että käsiä ei voitu liikuttaa koskematta toiseen.

Ja siinä sitten 20 minuutin jälkeen tunsin sen. Se pienestä kutinasta yltyvä yskä. Ei helvetti oikeasti. Yritin kaikkeni, jotta en räkisi edessä istuvan niskaan. Istuin, pidätin hengitystä ja tunsin silmieni vuotavan pitkin poikin poskiani. Pahinta oli, että minulla ei ollut tilaa yskiä kyynärtaipeeseeni, joten jouduin turvautumaan kämmeniini. Tuntui jotenkin extralikaiselta siinä ihmismassan keskellä. 

Päätin sitten ihan meidän kaikkien vuoksi lähteä huoneesta (sekin oli ihan oma, äänekäs ja anteeksipyytelevä episodi, kun yritin mahduttaa itseäni vanhan seminaarihuoneen penkkirivistön välistä.)

Puuh.

Tuntuu aivan siltä maanantailta, mistä ihmiset somessa valittavat.

 

Löydät blogin myös Instagramista.