oh Roma
Oli täysikuu, oli aukio täynnä ihmisiä, oli ulkoilmaelokuva. Vatsat täynnä pitsaa ja halpaa viiniä, ihmiset puheliaita ja hymyileviä. Velocità massima – elokuvan päänäyttelijät istuvat jossain tuolla yleisön joukossa; emme nähneet ensimmäistä tuntia elokuvasta, mutta se kertoo rakkaudesta, kuten varmaan ne kaikki tekevät. Ympäröivänä teemana on autot, niiden korjaaminen ja kilpa-ajelu; tyttöön ei voi luottaa ja mies on kelvoton, jos hänellä ei ole kunnianhimoisia tulevaisuudensuunnitelmia. Italian kieli on kaunista, kaikki polttavat tupakkaa ja ihmiset ovat suorasanaisia toisilleen.
J toivotti tänään minulle onnellista toista treffipäivää Roomassa, kaupungissa, jossa myös ensimmäiset treffimme olivat.
Ihana ajatus.
Tässä me vieläkin olemme, melkein viisi vuotta myöhemmin, samassa kaupungissa, jossa tapasimme yksittäisinä matkustajina. Kävimme J:n rakkaimmassa pizzapaikassa, joka on kuulemma muuttunut paljon turistisemmaksi viime kerrasta, kuten koko Trasteveren alue (joka on muuten aivan mielettömän kaunis ja kotoisa!).
Olemme majoittuneet aika kauas keskustasta, jalan menee reilu puoli tuntia ihan vain Trastevereen kävely. Emme olleet tajunneet, että Rooman reissumme sijoittuu viikonlopuksi, ja kaikki hyvät ja edulliset majapaikat olivat varattu. Alue on kuitenkin aika sympaattinen ja Tripadvisorin mukaan 38 metrin päässä myydään Rooman parhaita cornettoja. Suunnitelmissa siis piipahtaa ainakin sielä aamiaisella.
Mulla on hullunkurisesti (tai no ehkä ei ihan täysin hullunkurisesti..) kamala tarve saada joku oikein tuju vihermehu. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni (! tämä on oikeasti yksi mullistavimpia asioita ikinä) minä himoitsen ja nautin kuplavedestä. Ennen se sai aikaan oksennusrefleksin, kuten myös skumppa, mutta pari vuotta sitten aloin juomaan kuohuviiniä Mimosojen avustuksella ja nyt, nyt, maistuu porevesi. Tunnen itseni niin kovin aikuiseksi, kun tilaan sen itselleni sitruunasiivulla. Niin hitsin hyvää.
Rentouttavaa viikonloppua!
– GG