kukat ja pehmeä pimeys

Valo on pehmeää ja lämmintä. Itse asiassa pimeys on lämmintä. Nukumme niin lähellä lentokenttää, että taivas jyrisee yli lentävistä koneista. Yllättävää kyllä, se on vain rauhoittavaa. Ensimmäinen asia, jonka huomasimme otettuamme ensimmäisen askeleen Portugalissa, oli kostea lämpö. Kymmeneltä illalla oli taianomaista olla lyhythihaisessa. Olen unohtanut miltä se tuntuu. Ja ulkona tuoksuvat kukat. Ensimmäisen 300 metrin aikana ehdin nähdä seitsemän eri kukintoa eri tuoksuineen ja taisin vähän seota. Täällä luonto on elossa, eikä ole edes ollut talviunilla. Vanhat lehdet ovat kuihtuneet kadulle, eivätkä mädäntyneet lumen alle.

Katuvalot hohkavat kultaisenkeltaista kajoa, niitä ei ole vielä vaihdettu led-lamppuihin ja hyvä niin. Pelkään vähän että kuorsaan ja häiritsen muiden hostelliyöpyjien unia, mutta nukun sikeästi ja herään aikaisin. Ensimmäinen yö Lissabonissa takana.

– GG