Yhden vuoden ikäinen

Päivälleen vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni makoillessani Helsinki-Vantaan lentokentällä, juuri ennen kuin Etelä-Euroopan seikkailumme alkoi. Olin harkinnut blogin perustamista varmaan vuodesta 2013 saakka (ja pari kertaa sellaisen perustanutkin, kirjoittanut kaksi tekstiä ja poistanut koko sivuston). Siinä kentällä olo tuntui niin mahtipontiselta ja pelottomalta, että tein sen taas.

Vajaat ensimmäiset kaksi kuukautta kirjoitin, kuvasin ja julkaisin kaiken puhelimella, mikä oli ihanan matalan tason bloggaamista. Se auttoi minua blogini ensisijaiseen tarkoitukseen: auttaa minua pääsemään yli julkisesta kirjoittamisesta ja siihen liittyvästä pelosta. Kirjoitin ja annoin mennä, ja se teki niin hyvää. 

Vuoden aikana intoni julkaista tekstiä ei ole hiipunut, mutta tekoni eivät ole olleet ajatusteni tasolla. Kirjoitan, mutta en ole jaksanut editoida enkä kuvittaa ajatuksiani. Mutta on ihana tietää, että täällä on paikka, jonne voin kirjoittaa, kun tekee mieli ja keskustella teidän kanssa elämästä, mielipiteistä ja siitä, miten omaa maanpäällistä eloaan toteuttaa. 

Valon lisääntyessä myös oman kehon aktiivisuus herää ja tunnen, että tulen jakamaan myös tänne yhä enemmän. Tämä vuosi oli kaunis ja rankka, mutta ennen kaikkea avartava ja ai sentään, avartava niin monella eri tasolla. Tästä kaikesta puhutaan varmasti tulevana vuonna ja lähitulevaisuudessa ainakin kasviravinnosta, itsetehdyistä pesuaineista, kuukautiskierrosta, villiyrteistä, lentämisestä, ruokaostoksista ja sen semmoisista. 

Kiitos, kun tykkäätte ja käytte lukemassa!

<3: GG

 Löydät blogin myös Instagramissa ja Bloglovinissa.