minty little wallet

Ensimmäisenä matkapäivänä lompakkoni vetoketju meni rikki, takistani ja J:n shortseista lähti nappi irti ja eilen kävellessäni lasinen vesipullo kädessäni pamautin sen palopostiin ja se halkesi. Mikään muu ei itse asiassa harmittanut paitsi Mizun vesipullo, rakastin sitä niin kovasti. Ja oli niin hiton vaikea päästä yli itsesyyttelystä, koska en ole ikinä ennen kävellyt se kädessä, aina laukussa. Toivottavasti löydän uuden pian, tosi kätevä matkalla etenkin näissä maissa, joissa pullon voi täyttää kadulla olevista suihkulähteistä.

Lompakon hajoaminen oli todella, todella epäkäytännöllistä. Kaikki setelit, kolikot, matkavakuutuskortit ja visat pitkin poikin kangaskasseja ja reppuja. Vältän viimeiseen saakka pakon edessä ostamista, vaan haluan ihastua tuotteeseen ja oikeasti arvostaa sitä, ennen kuin teen ostopäätöksen. Tänään J sai minut astumaan pieneen portugalilaisia käsintehtyjä tuotteita myyvään putiikkiin (mulla on pieni kammo astua niihin sisään, pelkään että on pakko ostaa jotain ja että ei ole varaa, vaikka unelmanani olisi käydä ostoksilla vain näissä pienissä kaupoissa..). Ja siellä se oli. Täydellisen mintunvihreä, Poisen (luultavasti) mokkanahkainen kukkaro, kymmenen euroa. Parhaat ostokset tunnistaa aina noin sekunnin miettimisajasta, eivätkä ne synnytä fiilistä mahdollisesta turhasta ostoksesta. 

ps. Liikkeessä soi joululaulut. Joululaulut.