Hellä syksy
Olen viikon ajan saanut luontevasti ujutettua rauhallisen aamujoogan päiviini ja se tuntuu luksukselta. Yksi viikko ja tila lapaluideni välissä on väljempi, ryhti pysyy ylväämpänä kauemmin, hartiat ovat laskeutuneet normaalimmalle uralle ja niskan kiertorata tuntuu laajemmalta.
Tänään luentoni alkoi vasta keskipäivältä, joten laitoin herätyskellon soimaan mahdollisimman myöhään antaen mahdollisuuden herätä ennen sen soimista. Tuntuu niin ihanalta, kun on jo peseytynyt ja joogannut, kun kuulee herätyskellon soivan. Elää vähän kuin ajattomassa tilassa.
Asuntomme seinät olivat peittyneet lämpimään keltaiseen valoon, että tietämättä vuodenajasta olisin lähtenyt ulos hihattomassa paidassa. Sen sijaan laitoin lämpimän neuleen päälle hupparin, paksun huivin ja lapaset ja nauroin, kuinka Niken erittäin hengittävät kenkäni ovat nyt jo hieman liian paljon ilmaa läpipäästäviä – vaikka muuten oli lämmin, varpaissa kiersi viima.
Ei ollut enää aikainen aamu, melkein kello kymmenen, mutta kuura oli laskeutunut kasvien ja lehtien pintaan, halla oli läpikäynyt pellot ja pikkuhiljaa väistymässä auringon tieltä. En ole ikinä kokenut puiden yksityisiä sadealueita – jäätyneet lehdet sulivat ja tippuivat puun juurelle, eikä taivaan pilvillä ollut mitään tekemistä asian kanssa. Olin juuri sellainen hömelö tyyppi, joka käveli puiden ali kasvot kohti oksia ja nauroi tilanteen absurdiudelle (vaikka eihän siinä mitään absurdia ollut).
Muutenhan tämä syksy ei ole tuntunut hellältä, mutta ajattelin tehdä siitä sellaisen. Tai olla taistelematta ei-helliä tilanteita vastaan. Mitä siitä, että töissä on käytävä ja opintoja edistettävä? Nautin niistäkin suurimmilta osin, vaikka viime kuukausi on ollut todella stressaava. Mutta onhan päivissä muutakin. Yhä useammin muistan hengittää, juurtua hetkeen ja kokea ne epämiellyttävätkin tunteet arvottamatta niitä. Ja ne hetket, joita ei tarvitse suunnitella, organisoida ja aikatauluttaa, voi elää juuri niin kun siinä hetkessä tuntuu. Itse ajaudun useimmiten laittamaan ruokaa, siivoamaan, lukemaan, kirjoittamaan, ulkoilemaan, joogamaan tai makaamaan piikkimatolla.
Siinä se syksyn hellyys on. Tai ehkä myös koko elämän hellyys.
Löydät blogin myös Instagramista.