kaksi viikkoa sokeritonta, murtunut sydän ja ajatuksia Lilystä
Tänään on 14 päivää sokeritonta elämää takana ja ai vitsit, on ollut paljon helpompaa kuin etukäteen ajattelin. Ihan helppoa suorastaan (paitsi pari päivää sitten, kun pikkuveljeni söi juustonaksuja vieressäni…). Fiilis kehossani on todella hyvä, tosin jos antaisin itselleni luvan ajatella kaikkea keinotekoista makeaa, niin alkaisi kyllä tehdä myös mieli. Mutta i-ha-naa, hampaiden vihlominen loppui heti seuraavana päivänä, housut tuntuvat itseasiassa vähän väljemmiltä ja syön jotenkin todella säännöllisesti yrittämättä. Eilen alkoi syksyn ensimmäinen luentokurssi ja muutenkin on ollut erittäin syksyiset tunnelmat. Olemme valmistautuneet tuleviin häihin ostamalla lahjat parien kootuilta lahjalistoilta (kuinka helppoa, eikä tule ostettua mitään turhaa tavaraa!) ja …
… itseasiassa on erittäin vaikea kirjoittaa mitään juuri nyt, kun viime päivät ovat olleet henkisesti helvetillisen rankkoja. Minun koiravanhukseni terveydentila kääntyi radikaalisti laskuun ja tuntuu, että koko elämä ympärilläni pysähtyi. Kaikki on menettänyt merkityksensä, sokerittomuus tuntuu maailman pinnallisemmalta asialta, luentokirjat ”muka tärkeiltä” ja työ aivan turhalta. Lasten nauru kaduilla sattuu korviin, aurinko on liian kirkas ja tuntuu väärältä hymyillä, kun hetkeksi saan ajatukset muualle. En ole kahteen päivään katsonut sarjoja, lukenut blogeja enkä vastannut yhteenkään kavereiden lähettämään viestiin, ruoka ei maistu, oksettaa, pyörryttää, on todella irrallinen olo. Olisin todella kiitollinen, jos lähettäisitte hyviä ajatuksia ja positiivista energiaa rakkaan villakoirani suuntaan. <3
Olen kuitenkin miettinyt myös tätä varmasti kaikille jo tuttua, uutta mainoskokeilua Lilyssä. Mielestäni on täysin mautonta pilata kirjoittajan tuntien työ ja postauksen tunnemaailma lisäämällä mainoksen keskelle tekstiä. Raivostuttaa. Tietysti mainosrahoitteisella sivustolla on oltava mainoksia, mutta tuo uusi sijoittelu on kyllä ala-arvoinen. En lainkaan ihmettele, että monet ovat jo jättäneet blogialustan ja samaa mietin itsekin, vaikka vasta tänne blogin perustinkin. Harmittaa, että en saanut kokea Lilyn täyttä yhteisöllisyyden potentiaalia, odotin sitä kovin! En tosin ole täysin päättänyt mitä teen, koska nyt en pysty edes ajattelemaan semmoisia, mutta tästä on jäänyt erittäin paha maku. Viestinnän opiskelijana erityisesti hämmentää ja ärsyttää se, kuinka pimennossa koko asiaa on nyt hoidettu sen jälkeen, kun avattiin avoin tila keskustelulle tästä uudesta kokeilusta ja sitten yhtäkkiä ei saa enää mitään tietoa koko asiasta. Läpinäkyvyys on kuitenkin minkä tahansa yrityksen tärkeimmistä valttikorteista nykymaailmassa, kun keskustelu ja liikehdintä on niin nopeatempoista etenkin verkossa. Tämä vaan saa ihmiset spekuloimaan ja tulemaan vihaisemmiksi, kuin mitä oikeasti olisi tarve.
Olkaa ihmiset lempeitä toisillenne ja antakaa monta pusua ja halia eläimillenne. <3