kotiinpaluu

Tässä minä olen, tummansinisellä kotisohvallani, jolla olen istunut varmaan puolet siitä ajasta, kun olemme palanneet takaisin kotiin. Se puolikas ajasta on kulunut tahattomasti ja tahallisesti taistellen matkanostalgiaa vastaan ja sitten toinen puolisko on kulunut nauttien Suomesta. Sen puhtaudesta, väljyydestä, raikkaudesta. Ihanista ihmisistä ja pyörästä, joka vie näiden ihmisten luokse. Kissasta, teenkeittimestä ja tietokoneesta.

Olen mennyt kävelylle äitini kanssa ja jäänyt keskustelemaan puoleksi tunniksi siihen risteykseen, josta molempien olisi pitänyt jatkaa matkaa kotiin. Olen syönyt herneitä, vesimelonia ja ruisleipää, sekä Yosan juguja. Heitellyt frisbeetä pikkuveljen kanssa ja käynyt elokuvissa. Pessyt helvetillisesti pyykkiä ja rakastanut sitä. Olen kirjannut kalenteriini tulevia työvuoroja ja kesän hääpäiviä. Laittanut mekon päälle nahkatakin. En ole joogannut, mutta olen kävellyt kilometritolkulla lähimetsässä ja miettinyt, mitä haluaisin elämältä juuri nyt. Selkeyttä, tasapainoa, uusia juttuja, mielenkiintoisia työkuvioita.

Nauratti, kun näin blogini ensimmäistä kertaa tietokoneen ruudulla, tähän saakka olen tosiaan kirjoittanut, kuvannut ja julkaissut vain puhelimellani. Tuli myös pieni kammo julkaista jotakin, kun olen asettunut kotiin. Mutta nyt parin päivän päästä, kun matka on muotoutunut muistoksi ja ajatukset siitä eivät enää satuta niin paljoa, olen aika innoissani tästä kotielämästäkin. Tietysti. Pyrin pitämään sen reissu-GG:n vapauden ja taidon elää yksinkertaisesti läsnä arjessakin.

Olin lähettänyt itselleni Roomasta postikortin, jossa harmaa kissa istuu Trevin suihkulähteen edessä. Kortissa lukee suurin tikkukirjaimin: Kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin.

Leppoisaa lauantaita ja hyvää Pride-viikonloppua!

– GG