loppukesän sumu ja viime päivien eloa
Viime viikolla olen toiminut autonkuljettajana äitini Saksasta lentäneelle parhaalle ystävälle ja tämän lapsille. Se tarkoitti sitä, että olen istunut autossa ja etenkin ratin takana enemmän kuin koskaan ja minulle ehti jo muodostua uusi ihana autoilurutiini. Sen jälkeen, kun olen kyydinnyt ihmisiä sinne ja tänne ja tulen vihdoin omaan parkkiruutuun, jään istumaan lämpimään autoon. En ole ennen edes huomannut, kuinka mukavat tuolit autossa on, ihana oman pienen hetken viettopaikka. Saatan kuunnella montakin kappaletta radiosta, ennen kuin irrotan turvavyön ja nousen ylös.
Tänä aamuna vein koko porukan takaisin lentokentälle. Heräsin ennen kuutta, olohuone oli tulvillaan lämpimän vaaleanpunaisia sävyjä – aurinko oli juuri noussut horisonttiin. Ajoimme kohti aurinkoa, pilvien värit palasivat sinisiin ja tiheä sumu reunusti teitä. Pellot ja joet haihduttivat lämpimästä pinnastaan vettä kylmään ilmaan; nämä aamun hetket ovat täynnä taikaa. Istuin pysäköidyssä autossa ja kuuntelin aamuseitsemän uutiset.
Eilen kävimme jälleen Kuusijärvellä uimassa ja saunomassa. Olen nyt muutaman edellisen kerran perusteella päätellyt, että savusaunoihin ei kannata mennä kuin vasta muutama tunti niiden avautumisen jälkeen – muuten siellä on aivan liian kuuma. Yleensä olen pystynyt istumaan ylälauteilla ilman huolen häivää, kun taas nyt on tuntunut, että selkä palaa ilman löylyjäkin. Se ihana, pehmeä kuumuus rakentuu siis hiljalleen, luulen. Lisäksi, olemme J:n kanssa unelmoineet läpi syksyn saunomisesta ja uimisesta siihen saakka, että jää peittää veden pinnan ja pääsemme avantoon. Nyt harmittaa, että he eivät enää myy 10-kerran lippuja, mutta enpä luule, että se olisi syy, miksi emme siellä kävisi (vaan se, että se jotenkin jää arjen jalkoihin haha). Savusauna oli siis kuuma ja tunnelmallisen pimeä ja järven lämpötila oli tippunut reilussa viikossa yhdeksästätoista asteesta viiteentoista. Rakastan sitä energia-aaltoa, joka vyöryy suurena massana kehon halki, kun nousee ylös vedestä. Sesonkiajan ulkopuolella Kuusijärvi on myös niin seesteinen; järvi on tyyni, lasten kiljunnat eivät poukkoille puiden latvoista ja kaikkialla on hiljaista.
Loppukesässä tiivistyy syksyn kylmyys kesän himmenevän valon ja vihreyden kanssa.
-GG