Matkamaanantai: Kärsimys, elämän suunnittelemattomuus ja Atlantin valtameri

Cascais, Portugali 5/2017

 

Päivän oli tarkoitus olla kuuma, niin kuin se onkin.

Olemme päättäneet mennä rannalle, koska on ainoa arkipäivä ennen viikonloppua, jolloin rannat ovat yleensä täynnä ihmisiä. Tietysti minulla alkoivat kuukautiset, mutta haluan käydä Cascaisin rannikolla niin paljon, että uskottelen itseni kykeneväni reissuun. Vaikka tiedän sen sisältävän 5 kilometrin pyöräilyn. Sehän on niin lyhyt matka. Idiootti.

Otamme junan Lissabonista, katsomme maisemia ikkunasta ja mietimme vähän surullisena, että olisi pitänyt istua vasemmalle puolelle vaunua, jotta näkisimme meren.

On hiostavaa, ikkuna on auki ja rakastan joka hetkeä. Pikkuhiljaa vatsasärkyni alkavat kasvaa ja siihen hetkeen mennessä, kun löysimme polkupyörävuokraamon, pysyin tuskin pystyssä. Oli kuitenkin niin kaunista ja ideamme (=Airbnb isäntiemme idea) oli niin hyvä, että oikeasti uskoin olevani superihminen lomalla. Loma-GG pyöräili pyörtymisen partaalla vastatuuleen Portugalin länsirannikkoa pitkin. Mietin semmoisia ajatuksia kuin ”tämä on mielettömän hyvässä kunnossa oleva pyörätie” ja että ”selviän tästä, koska olen selvinnyt elämässäni myös yli kaksitoista tuntia käymättä vessassa, kun yhtenä vappuna olin myymässä vappupalloja.”

Saavumme rannalle. Vuokraamolla ei ole polkupyörille lukkoja (?), enkä uskalla jättää pyöritämme lukitsematta (J piti minua täysin vainoharhaisena). Ranta nimittäin sijaitsee jyrkän hiekkamäen alapäässä, semmoisen ei niin loivan viidentoista metrin laskussa. Siinä sitten kahlattiin hiekan poikki pyöriemme kanssa, jotta saamme pyörämme näköetäisyydelle meistä. Jätämme fillarit ja kävelemme lähemmäs merta. Tuulee niin kovasti, että minulle tulee kylmä 28 asteen päivänä. Hiukset ovat täynnä hiekkaa, minulla on nälkä ja ärsyttää. On kuitenkin kaunista, tekee kovasti mieli tupakkaa ja käyn pummimassa yhden sillä aikaa, kun J on päiväunilla. Sen jälkeen syön kaksi kourallista pähkinöitä ja nukahdan tuulesta möyhentyneelle pyyhkeelle.

Tokkuraisena laitan varpaani mereen, Atlantti on jäätävä, laitan hiukseni nutturalle. Lähdemme kotiin. Pelkään etukäteen ensimmäiset kolme kilometriä sitä yhtä pitkää alamäkeä, jonka joudumme nyt kohtaamaan eri suunnasta. Minulta loppuivat särkylääkkeet, aurinko tuntuu hyvältä iholla ja haaveilemme illallisesta. 

Cascaisin keskusta näyttää ylelliseltä, meidän ei tee mieli syödä täällä ja kävelemme eri reittiä kuin tullessamme juna-asemalle päin. Ohitamme nukkuvan koiran, joka herää ja alkaa leikkimään heti, kun yritän ottaa siitä suloista kuvaa. Kävelen J:n edessä mukulakivikatuja pitkin, jalkakäytävä kapenee kapenemistaan, mutta minä jatkan sillä tasapainoilua. Kulman takaa tulee lujaa ajava rekka, minä pelästyn ja liukastun siltä kymmenen senttimetrin levyiseltä jalkakäytävältä. Terävä reuna leikkaa varpaani yläkulman auki ja värjää valkoiset laatat punaisilla täplillä. Kaupassa ei myydä laastareita ja minun matkalle ostamani paketti lojuu avaamattomana rinkassani (muistakaa ripotella niitä laukkuihin ja reppuihin ihmiset!). Otan laukustani nenäliinan, avaan lettini ja taittelen paperin varpaani ympärille ponnarilla.

Minun on hyvä olla. Istumme junassa, ikkunan läpi näemme meren, se on tumma ja sininen ja lähellä meitä, nauramme elämälle ja otamme kaiken vastaan semmoisena kuin asiat ovat, tulevat ja ilmenevät. Kotona juomme viiniä ja syömme illallisen, en muista mitä teimme, mutta se oli ihanaa. Katsomme jakson Master of Nonen toisesta tuotantokaudesta, ehkä jopa sen ensimmäisen, ja ihastumme. Haluni muuttaa Italiaan roihahtaa pitkästä aikaa, allora, minä muutan sinne, jos se on minulle tärkeää. Jokin polku johdattaa minut sinne, ilman, että minun pitää siitä etukäteen päättää, suunnitella kauheasti ja hakata päätä seinään. Tiedättehän, ne tärkeät asiat elämässä kun tuntuvat aina sattuessaan niin luonnollisilta, aivan kuin kaiken olisikin pitänyt mennä juuri noin. Niitä polkuja harvoin myöskään olisi osannut nähdä tai ennakoida – ne vaihtoehdot, jotka elämä tarjoaa, ovat täysin suunnittelemattomia ja niiden määrä lukematon. 

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa! <3