Matkamaanantai: Nainen, joka opetti syömään sipsejä punaviinin kanssa

 

Toscana, Italia 7/2014

Sue muutti huoneeni vapaaseen sänkyyn, kun olin ollut Castel del Pianossa jo yli kaksi viikkoa.

Ensin olin hitusen ennakkoluuloinen – mitenköhän me kaksi, 30 vuoden ikäerolla olevaa naista, oikein tulemme juttuun.

Aluksi minulla oli kirjaimellisesti ongelmia ymmärtää häntä – Uuden-Seelannin aksentti oli jossain sanoissa niin vahva, että kolmen kerran tarkennuksen jälkeen vain esitin, että tiesin, mitä hän puhuu.

Muutaman päivän päästä ymmärsin tai osittain arvasin kaiken ja mietin, tarttuisikohan minuun tällainen tapa puhua.

Ymmärsimme toisiamme myös ihan eri tasolla – molemmat kaipasimme yksinoloa, satunnaista jutustelua elämästä ja syvimmistä salaisuuksista, sekä punaviiniä. Saatoimme päivän töiden jälkeen maata sängyillämme, lukea kirjaa, kirjoittaa tai lähettää viestejä kotimaihimme, mutta kun auringonvalo vaihtui keltaisemmaksi katsoimme toisiamme yhtä aikaa ja päätimme lähteä lähikylään lasilliselle, ennen kuin aurinko laskee.

Join Suen kanssa ensimmäisen Aperol Spritzin ja opin häneltä, kuinka hyvin sipsit ja punaviini sopivat yhteen.

Opin, että arkeaan ja unelmiaan voi muuttaa minkä ikäisenä tahansa ja sen, että kaikesta pääsee yli, kunhan hyväksyy, että elämässä käy usein täysin suunnittelemattomia asioita. Hän myös syvensi rakkauttani kissoja kohtaan näyttämällä omien rakkauseläinten kuvia.

Usein kävelimme kotiin pimeydessä, taustalla kuuluivat sirkat ja koirat haukkuivat meidän ohittaessa heidän pihansa. Sue nauroi ja hieman pyöritteli silmiään, kun hiprakassa tein käsilläseisontoja huoneessamme ja paitani valahti kasvoilleni, olin kuulemma elämäniloa ja huolettomuutta täynnä.

Minulla on aina pieni pala Sueta sydämessäni – hän tapasi aina sanoa isn’t it just, konfirmaatioksi sanomalleen. This plum is so lovely, isn’t it just? Ah, that book is quite wonderful, isn’t it just?

Ja nyt teen aivan samaa, ja se on aika ihanaa, isn’t it just?

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa!