Matkamaanantai: Sydämentykytyksiä Lissabonissa

9C4DA5F2-7F08-454D-AAD3-7066C47E3D2A.jpeg

Lissabon, Portugali 5/2017

Kaukana, kaukana alamäessä pyykkinarulla kuivuva punainen olkaimeton paita on kiinnittänyt huomioni jo kolmesti, en voi olla miettimättä sen omistajaa. 

Luultavasti nuori, mutta voi ehkä olla vanhempikin nainen?

Ihmiset pukeutuvat täällä niin kauniisti, siististi ja yksinkertaisesti. Luulen sen johtuvan puuvillasta ja pellavasta, mutta mistä minä sen tiedän. Korut laitetaan sormiin, kaulaan, korviin kauppareissua varten, nähdäänköhän jokainen päivä lahjana? 

Mietin, onkohan punaisen paidan omistaja kaunis, olikohan hän eilen siemailemassa kylmää viiniä lämpimässä yössä vai kuivattaako hän sitä tätä iltaa varten. Pidän siitä, että iästä riippumatta naisilla on huolitellut, kirkkaan väriset kynsilakat. Ehkä siksi, koska itse en jaksa nähdä vaivaa.

1C6524B6-D535-4636-97F2-78B5A3DFCA3A.jpegAjatukseni vaeltavat verkkaisesti asiasta toiseen. Koko viime vuoden ajan tilanteeni jännittyneen leukani kanssa paheni – aloin narskutella hampaitani ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä ahdistavammalta se tuntui. Kofeiiniherkkyyteni eskaloitui samaa vauhtia ja tunsin aika usein sydämentykytyksineni olevani umpikujassa. Jokin toiminnassani ja olemassaolossani tuntui olevani kummasti hukassa ja kehoni vahvisti signaaleja, jotta minä ymmärtäisin muuttaa tapojani. En ole vieläkään ihan täysin uskaltanut myöntää itselleni kaiken tämän syytä, ulkopuolisen silmin minulla on kaikki todella hyvin. Oma mieli ja ehkä jonkinlainen elämäntarkoitus ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä, eikä niiden ääntä kannata sammuttaa tai siirtää tuonnemmaksi, sillä myöhemmin sen ääni voi vajota ja vaimentua sen päälle rakennetun elämän alle. Toivoin hieman, että 43 päivän reppureissullamme annan olla ja pystyn vain olemaan, suunnittelematta ja muistelematta sen kummempia. Nyt on vasta neljäs päivä menossa ja yhä harvemmin joudun muistuttamaan itseäni leukalihasten rentouttamisesta. Vaikeinta on olla tekemättä tästäkin asiasta suorittamista, mutta näin se on vain itsekseen löytänyt omat uomansa. Pieni pakeneminen, oman elämän ja arjen katsominen tilanteen yläpuolelta ja maiseman vaihto ja seikkailut herättävät niin paljon uinuvaa potentiaalia, siinä on taikaa.

Kiitos.

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *