matkastressi ja sen taltuttaminen

Sanotaanko, että minulla on taipumusta matkaintoilun lisäksi myös matkastressiin.

Voin helposti käydä ylikierroksilla, potea suurta päättämättömyyttä esimerkiksi villasukkien valinnasta matkalle sekä suuttua kaikille, jotka tielleni eksyvät, koska en ole vielä pakannut ja lähteä pitäisi tunnin päästä. Ja varmaan on sanomattakin selvää, että lentokentälle lähtiessä fiilis ei ole kovin pirskahteleva ja iloinen, vaan lähinnä vähän synkkä ja ärtynyt.

Sen vuoksi päätin tällä kertaa, että otan kaiken vastaan sellaisena, kuin asiat tulevat elämässä (ja matkajärjestelyissä) vastaan. Pienet pakkaushaasteet, hukkuneet matkavakuutukset, lakkaamattomat varpaankynnet – nämä eivät ole minkään sortin stressinaiheita. Mehustelen ajatuksella matkasta, lentokoneesta, määränpäästä ja en vain suostu lähtemään mukaan minulle luontaiseen matkastressiin.

Tähän saakka tämä on sujunut ihan todella, todella hyvin. Olen ylpeä (ja aika yllättynyt) itsestäni. Ei riidan riitaa, vaikka matkalaukussa ei ole mitään pakattuna. Mieletöntä. Aika moni asia elämässä on muutenkin ensinnäkin ”ongelman” tai vaikeiden asioiden tiedostamisen ja oman käytöksen muuttamisen päättämisen vallassa. Kun osaa ennakoida omaa käytöstään ja tuntee itsensä, voi myös kiinnittää huomiota tilanteen ennakoiviin merkkeihin ja hitaasti muuttaa ajattelu- ja käytöstapojaan. En ole siis nyt valmistautunut mitenkään kovasti etukäteen (pyykit pesty vasta eilen ja tänään), mutta päätin, että nautin valmistautumisesta, kodin siivoamisesta ja kissan hoitojärjestelyiden tekemisestä ja niin olen tehnytkin. Heti ärsytyksen noustessa pintaan istahdan ja hengittelen, meditoin edes muutaman minuutin. Palaan takaisin elämässä oikeasti tärkeiden asioiden pariin. Lisäksi yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, enkä ahdistua kaikesta, mitä minun pitää hoitaa päivän aikana. Tärkeimmät ensin ja jos jää aikaa, teen kaiken, mitä suunnittelin.

Viimeinen työvuoroni oli torstaina ja sen jälkeen olen nähnyt perhettä ja ystäviä viimeistä kertaa ennen reissua. Olen kokannut lehtikaalipestopastaa ystäväni luona, kutsunut toisen luokseni currylle ja spontaanille yökyläilylle sekä kolmannen sunnuntaiaamiaiselle. On ollut ihanaa. Eilen kävimme äidin kanssa Helsingin Astanga Joogakoulun edullisilla kokeilutunneilla ja täytyy sanoa, että Jasmin Koistisen vetämä Yin-jooga oli ehkä paras joogatunti, jolla olen tänä vuonna käynyt. Aloitin säännöllisen joogaharrastukseni kyseisellä salilla viitisen vuotta sitten ja on ollut vähän ikävä niitä tiloja, etenkin yläsalia. Luulen, että syksyn yin-joogat tulen käymään Jasminin luona, kunhan marraskuussa kotiudun.

Ihanaa lokakuun ensimmäistä päivää!
– GG