Mustavalkoisia nilkkoja

gg and the moon

Oletteko koskaan nähneet omin silmin rekkoja, jotka on lastattu eläimillä, heidän viimeisellä matkallaan teurastamolle?

Olin aiemmin nähnyt vain videoita, joissa aktivistit ovat käyneet juottamassa paniikissa olevia lehmiä ja possuja täyteen ahdattujen konttien ilmarakojen välistä. Kuvitelkaa, kuinka vaikea on seistä moottoritiellä tunteja ajavassa ajoneuvossa. On sanottu, että eläimet eivät kuitenkaan tule ulos autosta, sillä he aistivat ja tietävät, että ulkopuolella odottaa vielä karmeampi kohtalo, kuin mitä he ovat jo kokeneet.

Jos nämä olisivat niitä lehmiä, joita olemme käyneet lähimaatiloilla katsomassa, silittämässä ja ottamassa kuvia, yrittäisimmekö estää heidän pahoinpitelynsä ja murhan, jos joku ottaisi pulttipistoolin esiin edessämme ja ampuisi panoksen eläimen otsaluun läpi?

Miksi tilanne on eri, kun emme itse näe teloitusta?

Kalifornian moottoritiellä näin ensimmäistä kertaa ikkunasta kaksi tällaista autoa. Metallisten konttien ilmaraoista näkyi mustavalkoisia lehmien selkiä, korvia ja ohuita nilkkoja - taisivat olla nuoria poikalehmiä, eikä maitolehmiä, jotka ”saavat” elää pidempään keinosiemennytys, raskaus, synnytys, vauva pois ja lypsy -kierteessä.

On viiltävää saada kasvot ja järkyttyneet silmät hampurilaispihvien ja lehmien sisäfileen taakse.

On eri asia tietää, kuin tietää.

Vaikka olin 9 vuotta kasvissyöjä, tuin lihateollisuutta käyttämällä maitotuotteita ja kananmunia, joiden prosessit ovat, jos mahdollista, vielä julmempia, kuin vain ”pelkkä” eläimen kasvatus ja teurastus lihaksi. 

Mitä jos emme tukisi tienaamillamme rahoilla maailman väkivaltaisinta liiketoimintaa? Jokainen ostopäätöksemme edustaa arvojamme ja muokkaa markkinakeskeistä maailmaamme suuntaan tai toiseen.

Tehdään maailmasta arvojamme vastaava ja rauhallisempi paikka elää.

Maailma, jossa ei murhata 70 biljoonaa maaeläintä vuodessa reilu 7 biljoonalle ihmiselle.

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Kuljin viime viikolla joelle kalaan pitkin pitkän pellon reunaa ja mietin vähän tätä samaa asiaa. Pellolla kasvaa rehua vietäväksi lähialueen sikalalle. Siinä kävellessäni pohdin, että mikä hirveä vaiva. Suuri pelto kasvatetaan ruoaksi eläimille, jonka me ihmiset sitten syömme. Eikö vain olisi parempi jättää se sian välivaihe pois ja kasvattaa vaikka kauraa, josta me ihmiset saisimme leipää, nyhtökauraa, kauramaitoa... Miksi se vaikkapa kaura, pitää käyttää ensin vaikkapa sen sian kautta, ennen kuin se päätyy lautasellemme?

Syön itse satunnaisesti lihaa, joten en ole mikään pyhimys, mutta kyllä se pistää miettimään, että miksi me kaadamme metsää saadaksemme tilaa suurille pelloille, jonka antimilla ruokimme teuraseläimiä, emmekä suoraan itseämme.

ginty
gg and the moon

Onpa mielenkiintoista, että asut ja todistat tuota ihan lähietäisyydeltä! Olen aivan samaa mieltä sun kanssa. Lisäksi, kun Suomella olisi niin hyvät mahdollisuudet keskittyä juurikin kauran viljelyyn ja kauratuotteiden ideoimiseen vähän suuremmallakin mittakaavalla. 

Eläinten tehotuotannolla on kyllä niin monta aspektia ja uhria, suoranaisten eläinten lisäksi nimenomaan ympäristö. Tuo ruoan haaskaus on etenkin globaalissa mittakaavassa järjetöntä, muistaakseni 1/3 koko maailman viljoista syötetään vuosittain eläimille. Puhumattakaan sikaloiden ja muiden eläintuotantoon käytettyjen alueiden vaikutuksesta maaperään, eroosioon, biodiversiteettiin, vesistöihin…

Ihmiset myös välittävät todella eri asioista ja päätyvät eri polkuja pitkin samaan lopputulokseen. Ihmisen ryhtyvät vegaaneiksi, koska se on kaikista helpoin ja vaikuttavin tapa vaikuttaa positiivisesti ympäristön tilaan, poikaystäväni hyppäsi suoraan lihansyönnistä vegaaniuteen täysin terveyden vuoksi (ja koska meret vain tyhjenevät kaloista ja sivusaaliista) ja mulla suurin syy on eläimet.

Kiva kun jaoit omaa pohdintaa :) Missä päin muuten asut?

smagardi
astu harhaan

Olen kovinkin kaupunkilaistunut kymenlaaksolainen, mutta Satakunnan pelloilla ja jokimaisemissa tulee vietettyä aikaa mahdollisimman paljon - sieltä tulee suvun toinen puoli ja sinne on vuosien aikana myös jäänyt minunkin sydämeni asumaan. :)

ginty
gg and the moon

Oi, ihanaa seutua! Aina välillä "kadehdin" suomalaisia, joiden suku ja juuret kantavat kauas Suomen historiaan ja maaperään. Paikat tulevat rakkaiksi aivan eri tavoin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.