(päänsisäinen) sumuinen sunnuntai

Meidän kaksiossa on nukuttu pitkään, katsottu kaikki InstaStoryt peiton alta ja ryömitty hieman vastahakoisesti keittiöön aamupalalle, samalla nauttien mahdollisuudesta olla näin laiska vapaapäivänä. Jupiter tuhisee edelleen, mokomalla on sunnuntaifiilikset joka ikinen päivä. Eilen oli hauskaa käväistä Kallio Block Partyssa, vaikka missasinkin ainoan bändin (Ursus Factoryn), jonka olisin halunnut nähdä. Kuitenkin, tuollaisten suurten tapahtumien yhteisöllinen meininki saa aina hyvälle tuulelle ja myös ne tyypit, kenen kanssa sinne menee.

Eilen höpsösti poltettua tupakkaa on paranneltu ayurvedisellä hengitysteitä avaavalla teesekoituksella ja aika on kulunut aivan liian nopeasti mustikoita syöden, Miley Cyruksen uutta sinkkua Malibua kuunnellen sekä samalla haaveillen Kalifornian auringonlaskuista. Illalla luulen leipovani supersitkeitä ja suklaisia keksejä amerikkalaiseen tyyliin, juuri ennen kuin pelaamme lautapelejä J:n kanssa. Tekisi mieli myös katsoa joku monen monta kertaa nähty kaunis, hyvänmielen elokuva, jota ei tarvitse edes seurata, kuten Little Miss Sunshine, Under the Tuscan Sun, Kikin lähettipalvelu tai Amelié. Voin kyllä kertoa jo nyt, että katsomme kuitenkin Orange is the new Blackiä, jolle olen vasta viime kuussa antanut mahdollisuuden ja hurahtanut ihan täysin.

Tihkusade yltyi äsken rankaksi, raskaaksi sateeksi ja J tuli töistä kotiin. Aukaisin ikkunat ammolleen, sateen ropina yhdistyy keittiöstä kuuluviin kahvinkeittämisen ääniin. Spotify alkoi syystä tai toisesta soittamaan Patsy Clinen kappaleita ja minun on hyvä olla, kotona, sohvalla, sateessa.

– GG