Oletteko koskaan nähneet omin silmin rekkoja, jotka on lastattu eläimillä, heidän viimeisellä matkallaan teurastamolle?

Olin aiemmin nähnyt vain videoita, joissa aktivistit ovat käyneet juottamassa paniikissa olevia lehmiä ja possuja täyteen ahdattujen konttien ilmarakojen välistä. Kuvitelkaa, kuinka vaikea on seistä moottoritiellä tunteja ajavassa ajoneuvossa. On sanottu, että eläimet eivät kuitenkaan tule ulos autosta, sillä he aistivat ja tietävät, että ulkopuolella odottaa vielä karmeampi kohtalo, kuin mitä he ovat jo kokeneet.

Jos nämä olisivat niitä lehmiä, joita olemme käyneet lähimaatiloilla katsomassa, silittämässä ja ottamassa kuvia, yrittäisimmekö estää heidän pahoinpitelynsä ja murhan, jos joku ottaisi pulttipistoolin esiin edessämme ja ampuisi panoksen eläimen otsaluun läpi?

Miksi tilanne on eri, kun emme itse näe teloitusta?

Kalifornian moottoritiellä näin ensimmäistä kertaa ikkunasta kaksi tällaista autoa. Metallisten konttien ilmaraoista näkyi mustavalkoisia lehmien selkiä, korvia ja ohuita nilkkoja – taisivat olla nuoria poikalehmiä, eikä maitolehmiä, jotka ”saavat” elää pidempään keinosiemennytys, raskaus, synnytys, vauva pois ja lypsy -kierteessä.

On viiltävää saada kasvot ja järkyttyneet silmät hampurilaispihvien ja lehmien sisäfileen taakse.

On eri asia tietää, kuin tietää.

Vaikka olin 9 vuotta kasvissyöjä, tuin lihateollisuutta käyttämällä maitotuotteita ja kananmunia, joiden prosessit ovat, jos mahdollista, vielä julmempia, kuin vain ”pelkkä” eläimen kasvatus ja teurastus lihaksi. 

Mitä jos emme tukisi tienaamillamme rahoilla maailman väkivaltaisinta liiketoimintaa? Jokainen ostopäätöksemme edustaa arvojamme ja muokkaa markkinakeskeistä maailmaamme suuntaan tai toiseen.

Tehdään maailmasta arvojamme vastaava ja rauhallisempi paikka elää.

Maailma, jossa ei murhata 70 biljoonaa maaeläintä vuodessa reilu 7 biljoonalle ihmiselle.