26 ja rentouttavin päivä naismuistiin

skumppa_26.jpg

”Pakkaa mukaan kaikki, mitä voisit tarvita”, kuului keittiöstä aamulla.

Täytin tammikuun neljäntenä 26. 

Se tuntuu hyvältä. Omalta. Toisaalta on outoa hyvästellä 25, se mukavantuntuinen luku, joka ei ole lähempänä kolmeakymppiä. 

En tiennyt lainkaan mitä syntymäpäivänäni on luvassa, paitsi että pyysin, josko voitaisiin testata Yes Yes Yes -ravintola. Laitoin reppuuni alushousut, pipon, hammasharjan ja poskipunan, sujahdin mukavaan luottomekkoni ja yritin hymy korvissa kalastella tietoja määränpäästämme.

Lähdimme bussilla keskustaan ja päässäni oli noin kuusi eri vaihtoehtoa, mitä olisimme menossa tekemään. Olin aika varma Tallinnan reissusta, matkasta Kuusijärvelle tai Nuuksioon. Jäimme pois Kampissa ja käytiin extempore teekupposilla The Ouncessa, joimme ruusunnupuilla ja kardemummalla maustettua vihreää teetä sirosta teekannusta. Rakastan teetä ja luulen käväiseväni uudestaan täällä ihan vaan haistelemassa eri teelaatuja. Paikka oli niin vanhanaikainen, että tuntui, että olisi jossakin Potterin Tylyahon puodeista. 

Kello oli lähempänä yhtä, kun J vei minut Löylyyn. Rakastamme saunomista, etenkin, jos sen jälkeen voi pulahtaa jonnekin kylmään, kuten kunnon suomalaiset konsanaan. Löyly oli esteettisesti upea, suihkutilat kauniit ja tummat, muuten paljon yksinkertaista puupintaa oleskelupaikoissa. Saunoimme kolme tuntia, tuuli viskasi Itämerta silmiimme, katsoimme vienoa auringonlaskua harmaassa maisemassa ja olimme täysin uupuneita kaikesta rentoutumisesta. Ja nälissämme. 

A5C9D76A-E948-486E-81A3-EC5F4BEB49CF.jpegJäimme sporasta Bulervardilla, lyhyen kävelymatkan päässä ravintolasta ja käännyimme kävelläksemme sen suuntaan, kun J teki täyskäännöksen ja avasi oven Klaus K-hotelliin. Se oli yllätyksistä suurin, mielettömin ja mahtipontisin. Rakastan hotelliöitä, etenkin, kun huoneessa on kylpyamme. Olin halkeamaisillani innosta ja liikutuksesta, saamme nukkua aivan keskustassa ja jatkaa juhlintaa vielä syntymäpäivää seuraavaan aamuun.

Yes Yes Yes:ssä oli ihana tunnelma, sopivan korni sisustus ja meillä maailman suloisin ja osaavin tarjoilija! Puolet tilaamistamme annoksista olivat erinomaisia ja vähän erilaisia makukomboja, mihin on itse tottunut, mutta omaan makuuni olisi saanut olla isommat annokset. Tulisin tänne drinkeille ja upeille naposteluruoille, mutta en ehkä syömään, kun olen pyörtymässä nälkään. Avokado-dippi ja maa-artisokat olivat minun lemppareita ja paras osuus illassa oli Lemon Love-jälkkäri, joka saapui pöytään pienellä ilotulitus-kynttilällä koristeltuna. 

Loppuillan vietimme kylpytakeissa, joimme skumppaa sängyssä maaten ja söimme suklaata. J oli tehnyt pienen herkkupussin meille etukäteen, lempparisuklaatani ja luomukuohuvaa, voiko oikeasti parempaa ollakaan?

Halusin vielä mainita Klaus K:n aamiaisesta: katsoin illalla, että kasvisruokailijoille on nettisivujen mukaan laaja valikoima vihanneksia, hedelmiä, hedelmäsalaattia ja kaksi eri leipää. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta täytyy sanoa, että rakastuin aamiaseen! Otin yhden lautasellisen tuoreita vihanneksia (hitusen nuhjuisen näköisiä, mutta olivat ihanan rapeilta), hedelmiä (upea valikoima ja tuoreus!), Klaus K:n omaa myslisekoitusta soijamaidolla (aivan mielettömän hyvää mysliä, soijamaitoa sai kysymällä kasvisvaihtoehtoa), mustikkaista chiavanukasta ja heidän leipäänsä. Oikeasti, paras osa aamiaista – tuore, rapea leipä. Tarjolla oli vain voita, joten jonkinlainen vegaanilevite/dippi tekisi aamiaisesta vielä upeamman ja nämä pienet muutokset ovat helppoja toteuttaakin, jos halua on.

CD7AA0C5-D1B9-4954-84BF-385FA220A24F.jpegAamiaisen jälkeen pulahdin vielä vaahtokylpyyn ja check-outin jälkeen kävelimme Stockmannin Herkun ja Töölönlahden kautta kotiin.

Olen niin kiitollinen, rentoutunut ja valmis tähän uuteen ikävuoteen. Tuntuu, että olen ollut lomalla viikon ja vähän siltä, että minua on nyt lellitty koko loppuvuoden tarpeiksi.

Sain myös yhden aikaisen syntymäpäivälahjan täältä Lilystä, kun blogini tuikattiin viikoksi etusivulle. Se on aika jännää, pientä ja suurta yhtäaikaa, mukavaa! Kiitos siitä. <3 

 
Jos haluat, paina sydäntä tai seuraa Bloglovinissa!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Suosittelen

Parisuhteista pakenemisen mestari ja muutama pahoittelukirje

7DE776D4-C0D5-4DC7-B9C2-FECEA68AC79A.jpegOlen heittänyt vuosien varrella todella hauskoja vitsejä kavereilleni siitä, että minulla ei ole ollut vakituista parisuhdetta (ennen J:tä), sillä tiesin heti, olenko kiinnostunut ihmisestä vai en. Joten tapanani oli vain kadota aina ensitapaamisen jälkeen tai kun meno alkoi tuntua henkisesti ahdistavalta. Ei siinä muuten mitään – olen iloinen, että en ole kokenut painetta jatkaa suhdetta, jossa en haluaisi olla, mutta se tapa, jolla katosin, on todella ikävä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, järkyttää ja hävettää. Se, että en vastaa viesteihin ja otan reippaasti etäisyyttä, ei ollut yhtään coolia, vaan pelkuruutta. En arvostanut toista ihmistä, en käynyt asioita läpi, käyttäydyin itsekkäästi. Vaikka luulin, että ”molemmat päästään helpommalla”, kun vain jätän reagoimatta viesteihin, kyllähän siitä nyt ymmärtää, mikä on homman nimi. Kaikki tämä siksi, että minulla ei ollut vahvuutta sano ei kasvotusten.

Säälittää. Sekä minua, että minun treffikumppaneita.

Joskus asia on myös mennyt toisinpäin, jolloin olen useimmiten ollut helpottunut. Tai kerran ollessani jonkun kanssa yli kolme kuukautta (valtava juttu!), suhteen loppumiselle oli niin selkeä syy, josta molemmat tiesi, ettei suhde voi jatkua. Asiasta olisi helposti pystynyt keskustelemaan, osoittaa kunnioitusta toiselle ja yrittää ymmärtää. Uskomalla ja luottamalla, että toinen puhuu totta ikävistä asioista, ei tarvitse ylianalysoida. Koska harvoin ihmiset vaivaantuvat keksimään niin paljon valheita.

457F5880-CDF8-4C2D-B5DA-C0D72BDB1E56.jpegEeva Kolu kirjoitti kirjoittavansa kirjeitä ihmisille ja polttavansa ne. Mietin, olisiko minulla ketään, jolle haluaisin kirjeen lähettää.

Ja voi tytöt, niitä löytyi aika paljon.

Jo pelkästään se, että soin näille pinnan alle muhineille möröille aikaani, kevensi oloani. Monet niistä vaikuttivat pahemmilta kuin olivat. Tai ne oli jo sovittu kauan sitten. Tai olen vain päästänyt irti, koska uskon heidän tehneen samoin. Ja tämähän ei poista mahdollisuutta siihen, että pääset pyytämään anteeksi toiselta ihan kasvotusten – minusta tuntuu, että tämmöinen henkinen valmistautuminen tekee anteeksipyynnöstä pyyteettömämmän, aidomman ja kivuttomamman, jos sellainen tilanne tulee vastaan.

Siksi kirjoitin (ja kirjoitan – ei niitä kaikkia voi kohdata yhdeltä istumalta, enkä haluakaan). Tekstiä tuli paljon. Pienistä puroista virtaavat joet valtameriin, ja tässäkin sisältä kumpusi sellaista settiä, jota en muistanut tapahtuneenkaan.

Ja ei, niitä kirjeitä ei ”- – ollut tarkoitettu heille, vaan minulle. Jotta minun ei enää tarvitsisi pyöritellä niitä juttuja.”, kirjoitti Kolu ja vahvistin minä. Kyllä.

Seuraavaksi voisin kokeilla sitä kirjeiden polttamista.

 

Jos haluat, paina sydäntä tai seuraa Bloglovinissa!

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli