Happy Thanksgiving!

Otimme tämän marraskuisen torstain töistä vapaaksi ja laitamme ruokaa sekä juomme viiniä tasaiseen tahtiin koko päivän, ennen kuin istumme syömään ja juhlimaan kiitospäivää. 

Kävin läpi vanhan tietokoneeni tiedostoja ja löysin kiitollisuuslistani vuodelta 2014. Muistan, kuinka istuin J:n Losin kodin terassilla, olin juuri lopettanut aamujoogani ja olin pakahtua onnesta. Maailma oli täynnä mahdollisuuksia, olin täynnä aurinkoenergiaa tammikuussa (!) ja kaikki oli niin helppoa ja vaivatonta (paitsi se kaukosuhde kymmenen tunnin aikaerolla). Luin listan ja muistin kolme vuotta nuoremman minäni vähemmän kyynisen asenteen ja innostukseni valloittaa maailma. Ja hämmennyin, kuinka suuri osa kiitollisuudenkohteistani ovat vieläkin samoja. Tässä pieniä otteita kyseisestä listasta:

Kiitos perheestä ja ystävistä, jotka jaksavat soitella ja ottaa yhteyttä, kun olen toisella puolella maapalloa.

Kiitos auringosta ja lämmöstä.

Kiitos siitä, että olen löytänyt joogan.

Siitä, että olen alkanut uskaltamaan unelmoimaan ja uskoa unelmiin. Siihen, että mikä nyt tuntuu mahdottomalta ja kaukaiselta, on saavutettavissa. Ja vaikka päämäärä on utuinen, se on siellä, jossain. Matkan aikana voi tapahtua mitä vain, tärkeintä on lipua mukana kevyenä ja rakastavana olentona.

Kiitos, että joka päivä opin jotain siitä, mitä en halua elämääni.

Kiitos, että lähtökohtani ovat näin hyvät, että ponnisteluni elämässäni on helpompaa..

Kiitos kyvystä istua ulkoimassa tammikuussa. Ja joulukuussa.

Kiitos siitä, että rakastamani miehen vanhemmat pitävät minusta.

Ja kiitos, että teknologia mahdollistaa meidän suhteen valtameren ylitse.

Kiitos, että ihmiset ymmärtävät minua, kun puhun englanniksi.

Kiitos, että valmistamani ruuat maistuvat poikkeuksetta hyvältä. Ja että osaan tehdä hyvää limonaatia. Ja että hedelmiä on olemassa.

Kiitos rakkaudesta ihmisiin.

… tänään lisäsin listaan vielä nämä:

Kiitos tuoreen kahvin tuoksusta, vaikka en itse juokaan kahvia.

Kiitos blogeista ja ihmisistä, jotka avartavat  omaa maailmankuvaa ja kertovat enemmän, kuin mitä olettaa ja luulee tietävänsä.

Kiitos lumisateesta, auringonsäteistä ja harmaiden pilvien raosta kurkistelevasta sinisestä taivaasta, muistuttaen, että se on siellä jossain.

Ihmisistä, joiden kanssa syntyy sellainen syvä sielunsisaruus, vaikka näkeekin vain kerran vuodessa.

Halusin myös kiittää kaikkia monipuolisesta keskustelusta postaukseeni tuomitsevuudesta vegaanipiireissä sekä kahdeksan tunnin työpäivästä! Näin jälkeenpäin lukiessani tekstiäni huomaan olevani hieman epäselvä muutamissa kohdissa, mutta mikäs siinä. Etenkin tuomitsevuus-postauksen julkaisu oli ihan helkkarin pelottavaa, mutta ah, niin kannattavaa. Pitää aina muistaa, että ei voi ikinä miellyttää kaikkia, mutta kaikilta voi oppia uutta – avarakatseisuus on niin tärkeää. Yksi hämmentävin asia, minkä keskustelussa opin oli se, että vegaanit kokevat samaa, mitä olen kuullut keliaakikoilta – että jos ”vegaani” tilaa ravintolassa jotain vegaaniruokaa, mutta mainitsee esimerkiksi kermavaahdon olevan ”ok” ja sitä kautta sumentavat ravintolan työntekijöille näkemystä siitä, mitä vegaanit syövät. Ja gluteenittoman ruoan suhteen taas olen kuullut melkein jokaiselta keliaakikolta, että heitä ei oteta enää niin tosissaan ravintoloissa, koska niin moni tilaa gluteenittoman vaihtoehdon ja he joutuvat aina täsmentämään, että olen sitten keliaakikko, älä laita edes sitä melkein gluteenitonta tuotetta sinne.

Kiitos kiitos kiitos <3 Ihanaa päivää kaikille!

Jos haluat, seuraa Bloglovinissa tai paina sydäntä!