matkamaanantai: viimeiset hetket

 

F56ECCEF-F3C1-4AE3-B538-82515F812ED8.jpg

Aina, aina ennen matkan loppua ja etenkin viimeisenä päivänä minun on erittäin vaikea pitää itseäni kasassa, koska en vain halua loman, matkan ja lämmön loppuvan.

Vaikka kotona on ihanaa ja Helsinki rakas, tämmöiset muutokset ja arkeen paluu iskee aina todella voimakkaasti. Yritän aina selitellä ja helpottaa oloani juurikin klassisilla järkisyillä: ihanaa kun saa nukkua omassa sängyssä, vihdoin pääsen halimaan kissaa, Netflix-maratonit odottaa, ah kokkaaminen omassa keittiössä…niin silti, voi että, vuodatan pientä ylidramaattista kyyneltä joka välissä.

Yli kuukauden reissuilla kaikki alkaa yleensä silloin, kun jäljellä on enää alle kaksi viikkoa. Sehän on jo yli matkan puolenvälin! Mietin kutakuinkin näin: vasta kaksi viikkoa sitten olimme kohteessa X, miten aika on mennytkään näin nopeasti? Kohtahan olemme jo kotona, kaksi viikkoa, pah, eihän se ole enää mitään.

Pahin ennakkopaniikki iskee silloin, kun jäljellä on alle viikko. Kuusi (6) päivää, niistä ei voi muodostaa enää muun määritelmän kokonaisuutta, vaan jäljellä on kerta kaikkiaan muutama säälittävä päivä, ei enää viikkoakaan.

Mutta ai hitsit, 24 tuntia ennen lentokoneen lähtöä se alkaa. Viimeisten hetkien luettelointi

A5188930-5F2D-433E-8D2B-643491249B80.jpg

Matkaseurueeni saa heti aamusta lähtien kuulla seuraavanlaisia ajatuksia ja huokauksia:

” …tämä on viimeinen kokonainen päivä matkallamme!” 

”… tämä on viimeinen kunnon aamiainen!” (ja voitte ehkä kuvitella sen valinnanvaikeuden)

”… viimeinen rantapäivä varmaan vuoteen, tai ainakin täällä Kroatiassa, pitkään aikaan, ikinä, koskaan!”

”… viimeinen kerta, kun laitan aurinkorasvaa. Kuvittele, seuraavan kerran käytetään tätä vasta Suomessa!”

… viimeinen sukellus, viimeinen kellunta, viimeinen askel rannalla, viimeinen katse rannalle, vielä viiiimeinen kurkkaus omaan rantapaikkaan.

… viimeinen kerta, kun kuivatan pyyhettä terassilla. Se saattaa jopa jäädä vähän märäksi ja saadaan tippa Kroatian merivettä mukaamme!

(tämä on extra-paha) …viimeinen suihku ja hiusten pesu – seuraavan kerran pesen ne vasta Suomessa!

… viimeinen pakkaaminen (aah tämä on niin sydäntä särkevää)

…viimeinen kävely kaupungissa

…lentokonevaatteiden kaivaminen laukun pohjasta on ihan täysin järkyttävää toimintaa.

…”en halua mennä nukkumaan, koska kun herään, on jo lähtöpäivä. Pitäisikö vaan valvoa tämä viimeinen ilta? Joo? Joo. Ei.”

35AD4DED-D985-46CE-AE27-7527679875F5.jpg

Muita tunteellisia ylianalysoijia?

– GG

Suhteet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään

syksyn ensimmäinen, toinen, kolmas (+ pizzaa ja muutosenergiaa)

CFC8A60C-848C-4537-8663-DC628F97220F.jpg

Syyskuun ensimmäisenä en työpäivän jälkeen saa täysin kiinni siitä hetkessä, jossa olen. Pää karkailee sinne tänne, työasioihin, lentolippuihin, häälahjoihin, kauppalistaan, pyykkeihin.

Lähdemme metsään. Näen toisen kerran tänä syksynä kellastuneita koivunlehtiä, ehkä viidesosa lehdistä on vasta antautunut syksylle. Vihreys on silti valtoimenaan, imen sen satoja sävyjä mieleeni ja soluihini. Aurinko on lämmin – kiitos, että ensimmäinen syyspäivä on täynnä valoa. Kuljen viimeisiä päiviä ilman sukkia, nilkkani ovat paljaana ja yli kymmenen hyttystä on löytänyt tiensä tälle muutaman sentin ihokaistaleelle. 

Metsä tuoksuu samalta kuin ennen, sekoitus pehmeää kesän ydintä ja kukkia, mutta ilma tuntuu jo viileältä sieraimissa.

Muutoksia.

Syksyssä on aina jonkinlaista muutosta. Luonto muuttuu, koulut alkavat, meidän puoli maapalloa kallistuu poispäin auringosta. Ovet ovat avoinna monelle uudelle kokemukselle, jotain innostavaa tulee sinunkin elämääsi. Ehkä uusi ystävä, työpaikka, uusi lempiruoka, uusi huulipuna, lempikappale. Ei ehkä tunnu suurelta, mutta se saattaa ollakin se asia, mistä muistat tämän syksyn. 

Nautin niin syksyn energiasta, vaikka kehoni kaipaa jo nyt aurinkoa. Syksyn ensimmäiset päivät ovat olleet ihania, kotoisia, inspiroivia. Ensimmäisenä päivänä käveltiin reilut kaksi tuntia lähipelloilla ja –metsissä, tuntui vähän kesän hyvästelyltä, mutta sitten ei kuitenkaan. Illalla tehtiin currya ja kuunneltiin jazzia. Ironisesti olen myös kuunnellut SMG:n Lupaus kesästä– kappaletta tsiljoona kertaa putkeen viimeisen viikon aikana. Toisena päivänä töiden jälkeen saimme ystäviä olohuoneeseemme, ja ehkä tärkeimmin keittiöömme – teimme upeasta sourdough-taikinasta pizzapohjia ja täytyimme jokaisen eri täytteillä: ystävien kasvattamaa lehtikaalia ja lipstikkaa, metsästä kerättyjä mustatorvisieniä, mozzarellaa, smetanaa, kapriksia, orvokkien terälehtiä. Täydellistä. 

2B0BD3E8-629F-406D-B6D5-FAE1BCAB0246.jpg

Juhlistamme alkavaa syksyä aloittamalla myös HBO Nordicin kokeilujakson! J on halunnut katsoa Game of Thronesin jaksot uudestaan, itse en ole katsonut koko sarjaa. Okei, kolme vuotta sitten katsoin muutaman jakson, mutta en ylipäätään tykkää fantasiasta (paitsi Harry Pottereista <3), niin en oikein keskittynyt ja kaikki henkilöt menivät päässäni aivan sekaisin, eikä kiinnostanut jatkaa. Nytkään innostus ei ole kovin suuri, mutta mitä sitä nyt ei parisuhteen vuoksi tekisi :D. Toivon, että jään koukkuun! HBO:lta katsoisin mieluummin the Handmaid’s Tale-sarjaa tai Twinpeaksiä (ja varmasti katsonkin).

Eilen mietin kovasti, miten niin monta uutta tyyppiä on piipahtanut blogin puolella ja tovin etsiskelyn jälkeen huomasin, että Lily on jakanut kaksi tekstiäni Facebookissa! Hah, en tiennyt tästä ollenkaan ja tuntuu mukavalta, suuri kiitos siis! Ja tervetuloa tänne <3 

E22E9175-826E-45F5-9F06-3508554EDDAA.jpg

– GG

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään