Herään hempeään auringonnousuun, menen meidän pienelle terassille ja jään istumaan tunniksi, aivan huomaamatta. Taivaan väri vaihtuu vaalean vaaleanpunaisista siniseen, käyden läpi oranssin monet sävyt. Palmut ovat Stari Gradissa resuisia, kukaan ei näytä pitävän niistä huolta. Rantaviivaa Hvarin saarella on 254 kilometriä, joista olemme tutkineet ehkä noin yhden mittayksikön verran. 

Eilinen juhannuspäivä oli kuuma, kävelimme ihanassa paahteessa kivien, karikoiden ja kuivuneen vihreyden halki ja yli etsien pientä uimapaikkaa vain meille kahdelle. Näitä pieniä kivisiä rantoja oli monta kymmentä, kaikissa vielä mukava loiva laskeutuminen turkoosiin meriveteen. Nukuimme myöhään ja aloitimme etsintämme vasta keskipäivän jälkeen, ohitimme monen monta alastonta naisten sukupolvea, mummo, äiti, tyttäret, kaikki rinta rinnan auringon alla. Rakastan. On niin tärkeää ja avartavaa nähdä kaikenlaisia ja -ikäsiä kehoja, varsinkin näin ihan muuten vain. Kahden vaatteettoman ihmisen tervehtiminen on myös ihanan intiimiä ja kutkuttavaa, tuntuu, että itse rikkoo vähän tabuja, mutta siinä edessä on toinen ihminen tekemässä samaa. Hiljaisessa yhteisymmärryksessä maataan kallioilla ja katsekontakti syntyy vain kävellessä muutaman askeleen rantaviivan uloimmalle kohdalle.

Siinä me olimme, ihmisten äänten kantamattomissa, veden hiljainen, tasainen liikehdintä kallioita vasten on kaikki, mitä kuulemme. Syke ja hengitys tasaantuu luonnon rytmiin, ei ole kiire mihinkään. Uimme alasti, otamme päiväunet alasti, makaamme auringossa alasti. Miksi se onkin niin mielettömän harvinaista, että oman kodin ulkopuolella saa hyväksytysti riisuuntua ja olla vaan. Tuntuu joka kerta niin vapauttavalta ja luonnolliselta, kellua ilman bikineitä ja ruskettua ilman rusketusraitoja. Toisaalta, en välttämättä haluaisi suosittujen rantojen olevan nudistirantoja. Tasapainoa ja avarakatseisuutta tässäkin asiassa.

Hypimme veteen kalliolta, nauran ohi uivalle miehelle, jolla on uimalasit ja räpylät, mutta aaltojen alta paljastuu paljas peppu. Yritän muistella, ovatko merisiilien piikeissä myrkkyä vai kannattaako muuten vain olla astumatta päälle. Huomasimme nimittäin rantavedessä seistessämme, että olemme ympäröityjä tiuhalla merisiilipopulaatiolla. Nousemme takaisin rantaan – auringon kuivattamalle iholle jää ohut kerros suolaa. Ravut piiloutuvat nopeasti kallioiden koloihin, me viihdymme näillä kallioilla melkein neljä tuntia.

Oli hyvä juhannus, toivottavasti sinullakin.

– GG