Päivät Ljubljanassa ovat olleet parhaita naismuistiin. Tai ainakin semmoisia, jotka ovat vastanneet kehon ja mielen tarpeisiin. Suuren ja vilkkaan Rooman jälkeen Ljubljana on ottanut hellästi vastaan ja näyttänyt kauniit puolensa. Aivan mielettömän suloinen kaupunki, ei voi muuta sanoa. Juttelimme äsken majoittajamme, ihanan musiikinopiskelijatytön, kanssa ja nauroimme, kuinka jopa itse ljubljanalaiset mieltävät kaupungin pelkän ydinkaupungin rajoihin. Vain sen nähneenä, voisin jäädä vielä muutamaksi yöksi.

Kaunista ja värikästä jugend-arkkitehtuuria, vanhan kaupungin läpi kulkeva vihreä Ljubljanica-joki, horisontissa vuoria, kaupungin yläpuolella keskiaikainen linna. Kahden miljoonan kansalaisen Sloveniassa ihmiset tuntuvat osaavan poikkeuksetta täydellistä englantia ja he ovat ylitsevuotavan mukavia ja ystävällisiä. Eilen illalla kävelimme melko leveästi jalkakäytävällä ja itse kävelin väärällä puolella katua, kun pyöräilijä ohitti minut aivan muutaman sentin päästä. Säikähdin hiljaisesti polkevaa miestä ja taisin vähän horjahtaa, kun hän pysähtyi muutaman metrin päähän. Olimme J:n kanssa aivan varmoja, että hän tulee läksyttämään meidän kävelytapoja (itse luulin, että hän käy kohta käsiksi :D), mutta hän ojensi kätensä ja oli niin syvästi pahoillaan, että oli yllättänyt minut ohittaessaan. Sydän vähän suli siinä. Ylipäätään kaikki hymyilevät ja ovat avuliaita, lapset leikkivät piilosta puistossa ja ilmapiiri on kiireetön, aina on aikaa käydä vesilähteillä juomassa ja jutustella ohikulkevien tuttujen kanssa.

Meillä kävi myös tuuri matkapäiviemme kanssa – täällä on menossa festivaali Junij v Ljubljani ja Zvezda-puiston viereisellä Kongressin aukiolla on jatkuvasti ohjelmaa. Oikeastaan vietimme suurimman osan ajastamme siinä puistossa, ihan vain käväisten muualla. Söin pelkästä vadelmasta tehtyä sorbettia, kuuntelimme jazzia, pelasimme korttia ja viime yönä nautimme ihanista lyhyistä balettiesityksistä. Ensi kuusta alkaen alkaa puolestaan Ljubljanan kesäfestarit, jotka kestävät syksyn alkuun.

Vuonna 2015 Ljubljana nimitettiin UNESCON kirjallisuuskaupungiksi ja tämä näkyy edelleen katukuvassa. Library under the Treetops on kirjaimellisesti puistoihin tuotu pieni kirjasto – maailman ihanin idea. Alueelle on tuotu mukavia taitettavia tuoleja ja muutama kirjahyllykkö, ilmapiiri on rento ja ihmiset kyllä tulevat lueskelemaan. Näitä näkymin myös vähän kaupungin ulkopuolella kirjastojen edustalla. Kaupungissa on myös paljon ilmaisia kirjanvaihtopisteitä, joissa pieneen vitriiniin on jätetty kirjoja, joita voi ottaa ja jättää toisen kirjan tilalle. Olen iloinen, että nämä yleistyvät ympäri maailmaa.

Ah, menkää seuraavalla kaupunkilomalla Ljubljanaan! 

– GG