Rövaren - perheteltta ja tähtikuvioita

gg and the moon

Haluaisin sanoa, että kävimme meidän jo perinteeksi muodostuneella telttareissulla Espoon saaristossa, vaikka tämä olikin itse asiassa vasta toinen matka kyseiseen paikkaan. Tänne on vain niin helppo tulla ja olla, että matkasta muodostuu välttämättä elämää suurempi kokemus, kuten aina, kun nukkuu tähtien alla. 

Ajoimme automme Espoon Otarantaan ja odotimme laivaa saapuvaksi muiden ulkoilmaihmisten kanssa. Opiskelijana kahdella ja puolella eurolla pääsee Rövarenin saarelle, joka on reittilaivan toinen pysähdyspaikka. Täytyy myöntää, että oltiin aika huolissamme siitä, että saarellemme tulee aivan liikaa ihmisiä - viimeksi olimme siellä arkipäivänä ja nyt sunnuntaina meno oli tietysti aivan toinen. Onneksi kukaan muu ei jäänyt kyydistä pois, vaan menivät seuraaville saarille tai nauttivat kesäsäästä laivan kannella parin tunnin ajan, näkymät ovat nimittäin todella kauniit.

Pystytimme valtavan perhetelttamme, jonka voisin sanoa vaivihkaa omineeni isältäni, kun menin ensimmäistä kertaa festareille tyttöjen kanssa vuonna 2009. Se on super ihana, helppo ja kookas teltta, mutta myös raskas kantaa, pidemmille retkille voisi ostaa kaveriksi jonkun kevyemmän väliaikaiskodin. Jätimme telttamme puiden varjoon ja hipsimme minuutin päähän kallioille. Kello oli viisi, aurinko lämmitti aamusateen jälkeen ja huumaannuimme luonnosta, merestä ja punaviinistä. J hyppäsi uimaan, me muut istuimme ja söimme viinirypäleitä ja Manchego-juustoa. Lokit, aallot, ympäröivät saaret. Niin paljon rakkautta.

Lähempänä keskiyötä olimme sytyttäneet tulen, syöneet ehkä kesän parhaimman aterian, tomaattipiirakkaa, ystävän kuuluisaa kesäistä perunasalaattia, grillattua maissia ja paprikaa. Toivon aina, että ihmisillä (minut mukaan lukien) olisi aina aikaa, halua ja mahdollisuus syödä ateriat ulkona – keskittyä ruokailuun ja luontoon ympärillä, syödä hitaasti ja nauttia niistä yksinkertaisemmistakin mauista. Aurinko laski ja suurin ja punaisin puolikuu vajosi yhä syvemmälle mereen. Opin vihdoin loppuiäkseni, miltä Otava näyttää ja näin ensimmäistä kertaa Pienen karhun ja Kassiopeian tähtikuviot sekä ymmärsin, kuinka Pohjantähti löydetään. Muutenkin asioiden tekeminen ja kokeminen ensimmäistä kertaa on elämänlaadun kannalta ihan äärimmäisen tärkeää. Aivan sama kuinka iso tai pieni juttu, mutta tätä lisää jokaisen elämään!

Kikatimme hölmöille vitseille aamukahteen, sitten nukuimme ja annoimme auringon herättää. Mustikoita metsästä Yosan päälle, hedelmiä ja eilisen piirakan jämiä. Kuljin paljain jaloin kalliolla ja astuin sammaleelle, joka oli pehmeämpää kuin mikä tahansa tyyny tai pumpuli. Paahduimme nurmikolla, kiersimme saaren, lupasimme tulla pian takaisin. 

- GG

Kommentoi