Varmaan turha edes ottaa puheeksi sitä, kuinka erilainen ja jopa ahdistava kulunut viikko monelle ihmiselle on ollut. Meneillään oleva koronaepidemia vaikuttaa todella monen ihmisen arkielämään ja osa ihmisistä kärsii suuriakin taloudellisia tappioita maailman ja Suomen tilanteen vuoksi. Minullekin tilanne on tuonut muutoksia arkeen mm. töiden osalta ja halusinkin kirjoittaa tämän postauksen teille kertoakseni vähän tämän viikon tapahtumista, muutoksista ja kuulumisista. Kyseessä ei siis ole perinteinen kosmetiikkapainotteinen postaus, vaikka kauneustuotteita kyllä käytin tasaisesti koko viikon!

Muutokset työkuvioissa

Olen työskennellyt samalla työnantajalla 3,5 vuotta ja maanantaina oli viimeinen työpäiväni kyseisessä paikassa. Fiilikset oli kyllä haikeat, koska mulla oli ihan huiput työkaverit, joita jään kaipaamaan tosi paljon! Pidämme varmasti muuten yhteyttä, mutta työskentely yhdessä oli tosi mukavaa. Tiistaina aloitin uudessa paikassa ja toki tämä aloitusajankohta sattui poikkeavaan aikaan, kun suurin osa on etätöissä. Onnekseni uudessa työpaikassani oli perehdytys suunniteltu tosi hyvin ja kun sain tiistaina työvälineet, niin työn opettelu jatkui loppuviikon videopalavereiden ja -puheluiden merkeissä kotona ja sama koskee tulevia viikkoja. Olen tottunut etätöihin ja tykännyt aina tehdä töitä myös etänä, joten se ei onneksi ole minulle ongelma. Olen kyllä todella kiitollinen uudesta työpaikasta ja siitä, että saan olla töissä tällaisessakin tilanteessa, kun lomautukset ovat monelle ajankohtaisia ja osa kärsii suuresti taloudellisestikin. Nyt täytyy vain toivoa, että tilanne rauhoittuisi mahdollisimman pian ja ihmiset pääsisivät takaisin töihin. Toivon myös, että yritykset toipuvat tästä tilanteesta, täytyy ehdottomasti tukea suomalaisia yrittäjiä niin paljon kuin mahdollista myös tämän epidemian jälkeen.

Mahdollisesti uusi perheenjäsen

Näimme jokin aika sitten Facebookin kautta, että 11-vuotias musta kääpiövillakoira etsi omistajansa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi uutta kotia – sydän tietenkin särkyi, kun meillä itsellämme on kaksi samanlaista villahousua kotona ja ajattelimme heti, että tuolle pikkuiselle pitää kyllä löytää hyvä koti, loppuelämän koti. Otimme ilmoituksen jättäneeseen henkilöön yhteyttä ja nyt kotia etsivä koira on meillä ainakin toistaiseksi hoidossa ja tutustumassa meidän perheeseen. Tietenkin meillä toiveena olisi se, että tämä ihanuus sopisi meidän porukkaan ja viettäisimme meillä loppuelämänsä. Tähän kuitenkin vaikuttaa tosi moni asia; sekä meidän koirien suhtautuminen että totta kai kodinvaihtajan suhtautuminen meidän koiriin. Tahtotilana tietenkin on, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Emme halua stressata 11-vuotiaita koiria, eikä meidän nuorempaakaan – toivomme, että kaikki näistä koirista saavat viettää elämänsä leppoisasti ilman turhia ärsykkeitä.

Meillä on tosiaan kaksi villakoiraa, Hertta 7v & Nestori 11v, joista varsinkin Hertta on hyvin omalaatuinen tyyppi; hän on tosi arka, varautunut eikä juuri lämpene muille koirille – paitsi mummoni villakoirille (joista toinen on itse asiassa Hertan emä). Uskalsimme kuitenkin ottaa koiran hoitoon, koska Hertta ei ole koskaan ollut arkuudestaan huolimatta aggressiivinen muita koiria kohtaan, hän kyllä murisee, mutta ei hyöki kohti. Luotan Herttaan sen verran, etten usko, että hän vahingoittaisi toista koiraa, mikään ei ole koskaan viittannut sellaiseen ja hän on kuitenkin jo aikuinen koira. Tietenkin eläimet ovat eläimiä ja kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta teemme kaikkemme, jotta näillä murusilla on turvallista tutustua toisiinsa. Tässä kohtaa tulevasta etätyöviikosta on kyllä apua! Olisi kurja jättää heidät kahdeksaksi tunniksi keskenään heti alkuunsa. Alku on sujunut hieman takkuisesti, mutta ilman yhteenottoja kuitenkin ja mitään vaarallisia tilanteita ei ole syntynyt. Meidän Hertta vain ei tunnu ottavan toista oikein hyvin vastaan ja näyttää itse nyt alakuloiselta. Kaikki kolme ovat turvallisesti saman katon alla ja samoissa tiloissa, mutta selvästi Hertalla on vaikeuksia asian kanssa, kun taas Nestori olla möllöttää omassa arvossaan, eikä häntä tunnu vieras koira häiritsevän. Välillä murahtaa, jos hän kokee, että nyt ollaan liian lähellä. Nestori ei myöskään koskaan ole osoittanut aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan, murinaa kyllä tulee ja pientä irvistystä, jos hänen takapäätänsä mennään turhaa haistelemaan. 😅

Tämä hoitokoira (kuva alla) on tosi kivan luontoinen ja aktiivinen 11-vuotias. Hän rakastaa palloja ja onkin Hertan tapaan suoraan sanoen pallohullu – menoa täytyy vähän hillitä välillä. 😅 Hän käyttäytyy lenkillä tosi hyvin, vaikka sisällä on jonkin verran haukkuherkkä, jos luulee että etuoven takana on joku tai jostain kuuluu jokin outo ääni. Tämä ei ole meille ongelma, meillä on kaksi haukkuvaa ovikelloa jo valmiiksi, eikä me olla saatu niitä hiljaiseksi 7 vuoden aikana! Ei se haukku haavaa tee, mutta meille ei kyllä pääse sisälle taloon huomaamatta. Ihme kyllä hoitolainen ei näytä ikävöivän ketään, vaan tuntuu olevan tosi ihmisrakas, luottavainen ja tykkäsi meistäkin heti. Meidän omat koirathan hoidossa ensimmäisen päivän istuvat ikkunan tai oven edessä ja toiselle ei ruokaakaan maistu, kun odotetaan että äidit tulee hakemaan. Meillä koirat ovat tottuneet olemaan sohvilla, tuoleilla ja sängyssä; oikeastaan missä vain, mihin he pääsevät, kun taas tämä hoitolainen on selvästi ollut lattialla. Ostimme hänelle heti oman pedin, jotta hänellä olisi turvallinen pesä ja oma paikka lattialla; pedissä on hänen alkuperäisestä kodistaan mukana tullut viltti.

Aika nyt näyttää, miten meidän yhteiselo alkaa sujumaan. Toivomme toki, että me voisimme antaa tuon loppuelämän kodin ressukalle, eikä hänen tarvitsisi mennä läpi tämän suurempaa kodinvaihtorumbaa. ❤️ Ei sellaista toivo kenellekään hänen ikäiselle koiralle.

Viikon rutiinit

Puolisoni jäi myös etätöihin, vaikka työn luonne ei tyypillisesti olekaan sellainen, jossa etätöitä tehdään. Hän kuuluu kuitenkin perussairautensa vuoksi riskiryhmään ja työskentelee paikassa, jossa kontakteja muiden ihmisten kanssa ei voi mitenkään välttää. Esimiehen ja lääkärin suosituksesta hänkin siis jäi kotiin. Olemme yrittäneet kuluneen viikon ajan pitää rutiineista kiinni, jotta ei tapahtuisi sellaista lösähtämistä arjessa. Aamut menevät hyvin saman kaavan mukaan kuin normaalistikin, joten rutiineihin ei sen osalta ole tullut suuria muutoksia. Meillähän ei ole lapsia, joten arkemme on monella tapaa helpompi toteuttaa ”etänä” verrattuna moniin perheisiin, jossa vanhemmat joutuvat tekemään työt normaaliin tapaan ja lapset käyvät kotikoulua saman katon alla. Hatunnoston paikka teille kaikille ja tsemppiä! Muutoksena meidän normiarkeen me ollaan käyty lounastauoilla syönnin päälle lyhyellä kävelyllä koirien kanssa; tähänhän ei ole mahdollisuutta tavallisesti. Rutiinit ovat mielestäni tässä kohtaa ne, jotka auttavat selviämään tästä erikoisesta arjesta ja me ollaan omalta osalta pidetty niistä kiinni. Yritämme keksiä kivoja asioita, mitä voimme tehdä tässä kotosalla tai ulkona ja kulunut viikko sujui sen osalta kyllä hyvin. Just juttelimme, että kohta voisi alkaa laittaa pihaa kesäkuntoon. 🌷 Mulle viikko oli muuten kyllä henkisesti raskas uuden työn vuoksi, koska uusia ihmisiä ja uutta tietoa tuli paljon ja sama meno tietenkin jatkuu perehtymisen merkeissä lähiviikkojen ajan. Se vähän verotti minun iltajaksamista, enkä esimerkiksi päivittänyt blogia arkipäivinä ollenkaan. Paljon on muistettavaa, kun opettelee uutta ja oma ajanhallinta on tärkeässä roolissa tässä kohtaa. Tämä kaikki on kuitenkin positiivista ja uuden oppiminen ja sisäistäminen on aina loppujen lopuksi mukavaa!

Vinkkinä teille, jotka teette To do -listoja ja tykkäätte visuaalisuudesta: työkaverini suositteli muutama vuosi sitten Trello -nimistä selainpohjaista ohjelmaa, jonka avulla muistamisia ja tekemisiä on helpompi seurata ja koordinoida. Trello on ollut mulla kovassa käytössä sen jälkeen ja suosittelen kyllä tutustumaan siihen, se on ilmainen! www.trello.com

Vaikutukset tuleviin lomiin ja lähipiiriimme

Pääsiäisloman suunnitelmat menivät uusiksi nyt, kun matkailua Suomenkin sisällä on syytä välttää. Emme tietenkään lähde tavalliseen tapaan pohjoiseen, koska se ei ole tässä tilanteessa järkevää. Tuntuisi hullulta lähteä Lappiin täältä pääkaupunkiseudulta ja ikään kuin altistaa lappilaisia enemmän. Hekään eivät koronavirukselta varmasti voi välttyä, mutta lienee sanomattakin selvää, että eteläisten liikkuminen Lappiin nostaa koronan nopean leviämisen riskiä huomattavasti. Toivon, että ihmiset tajuaisivat tilanteen ja välttäisivät pohjoiseen matkustamista – nythän tiet olivat eilen ruuhkautuneet suuren Lappi-ryntäyksen vuoksi, kun ihmiset Etelä-Suomesta ovat lähteneet pohjoiseen mökkeilemään. Lapissa sairaanhoito on välineistöltään aivan eri tasolla kuin meillä täällä etelässä, siellä tehohoidon paikat ovat hyvin rajattuja ja lähimpään sairaalaan voi olla tuntien matka. Vaikka tuntuu itsestäkin kurjalta, ettei näe läheisiään tällaisena aikana ja lomia ei voi viettää tuttuun tapaan, mutta teimme itse päätöksen olla matkaamatta pohjoiseen koko Suomen yhteiseksi hyväksi ja olemme valmiita joustamaan omasta hyvinvoinnistamme tämän vuoksi.

Olemme  yleensä viettäneet kaikki lomat Ruotsin puolella Haaparannalla, jonne nyt ei rajan yli edes heppasin perustein pääse; Tornio-Haaparanta -alueen raja on valvottu ja turhia ylityksiä vältetään. Tällä on ollut paljon vaikutuksia meidän lähipiiriimme, sillä osa heistä asuu Ruotsin puolella ja osa Suomen – maiden välinen raja ylitetään parhaillaan monia kertoja päivässä. Tilanne on monelle vaikea, mutta näin se taitaa olla koko Suomen osalta tällä hetkellä.

Viikon kosmetiikat

Yllättääkö, jos sanon että viikon aikana eniten kulunut tuote on käsivoide.. Kädet ovat pesemisestä nimittäin korput! Mutta se nyt lienee ongelmista pienin ja hyvät käsirasvat ovat auttaneet tilannetta paljon. Meillä on Dermosilin ihania kausisarjan käsivoiteita useampi purkki ja niitä ollaan mielellään käytetty. Ne tuoksuvat hyvältä, kosteuttavat tehokkaasti ja imeytyvät nopeasti. Toinen pelastus, jonka muistin muutama päivä sitten, oli Essencen uusi kynsinauhoille tarkoitettu hoitovoide, joka on todella tehokas. Sitä olen tuossa etäpalavereiden aikana lätrännyt ja jo muutamassa päivässä kynsinauhojen tilanne on lähtenyt helpottamaan.

Käsivoiteiden lisäksi olen käyttänyt erilaisia kasvonaamioita, kuorintoja ja meikkituotteita tasaisesti koko viikon ajan. Yritän parhaani mukaan pitää ihonhoitorutiineistani kiinni ja eilen testailinkin joululahjaksi saamaani Katja Kokon Gua sha -kampaa kasvoille. Olen kokeillut sitä jo aiemmin helposti kipeytyviin kaulalihaksiini, kammannut hiuspohjaa läpi ja käsitellyt esimerkiksi leukalinjaa. Vaikuttaa tosi monipuoliselta tuotteelta, johon täytyy perehtyä tarkemmin ja ottaa siitä kaikki ilo irti!

Kaiken kaikkiaan viikko näytti monellakin tapaa normaalilta, vaikka toisaalta mikään ei ole ihan normaalisti. Kävin yhden kerran isomassa kaupassa kuluneen viikon aikana ja jotenkin se meno siellä ahdisti. Kaupassa oli yllättävän paljon porukkaa ja ihmiset tunki samaan hissiin pieneen tilaan, vaikka lähietäisyyttä pitäisi välttää. Myös kaupan käytävillä ihmiset rynnivät tuttuun tapaan aivan kiinni toisissaan ja se alkoi ahdistaa minua. Itse yritin pitää hyvää etäisyyttä muihin, enkä ollut turhan kiireessä kaupassa – en myöskään hamstrannut, mutta otin ruokaa useammaksi päiväksi, jotta siellä ei tarvitsisi yhäkseen käydä. Vessapaperihyllyt olivat tyhjiä, joten sen hamstraus on ihmisillä ilmeisesti jatkunut. Hamstraus voi jollakin tapaa tuoda ihmisille turvallisuuden tuntua, mutta toivottavasti tässä pysyisi jokin järki matkassa, jotta muut eivät jää ilman.

Yritetään kukin parhaamme mukaan selvitä tästä tilanteesta ja toivotaan, että koronaepidemia lähtisi hiipumaan mahdollisimman nopeaa ja tämä kaikki olisi helpottanut kesään mennessä. Toivon myös tsemppiä sinun tuleviin viikkoihisi ja yritetään pysyä terveinä!

❤️:llä Tiitu