exotic babe = hell no!!!

Eksotisointi on sellanen rasismin muoto, joka yllätti mut kun täytin 18 ja aloin käymään ulkona tanssimassa.

Peruskoulussa pojat ei ollu musta kovin kiinnostuneita. Ne oli puutyön luokassa tehneet listan, missä luokan tytöt oli laitettu kauneusjärjestykseen. Mun nimi oli ihan pohjalla. Sain selitykseksi: ”No kun sulla on silmälasit ja sun isä on turkkilainen.” Tän totuuden mukaan elin siis aika pitkään: ajattelin, ettei kukaan vois ikinä tykätä musta kun oon liian tumma ja ruma.

Kuitenkin, sit niissä baareissa, pojat ja miehet alkokin yhtäkkiä iskemään mua. Se huomio häkellytti, siitä tuli aluks tosi hyvä olo, mut sit se alko muuttuu epämukavaksi. Siinä toistu sellanen sama kuvio. Että nää jätkät oli heti et ”Mistä sä oot, where are you from, vitsi oot kuuma, sun hiukset siis vau babygirl, tanssi mulle, oot niin tulinen, eksoottinen, mystinen” ja sit ne kutsu mun hiuksia afroks (mitä ne ei ole!!!). Ymmärsin olevani tilanteessa missä nää miehet oletti mun täyttävän niiden fantasiat mustasta/latinosta, vaikka en oo kumpaakaan. Mun hiuksia alettiin hiplaa ilman lupaa ja mun lantioon tartuttiin heti, kun Shakira soi. 

Harmillisesti tätä eksotisointia ei tuu vaan valkosilta pojilta. On tullut vastaan miehiä, joiden juuret on Lähi-idässä ja niille oon eksoottinen, koska näytän kotikylän tytöltä mutta pukeudun ja käyttäydyn länsimaalaisesti. Ehkä toi habibi ois valmis johonkin muuhunkin? Eksotisointiin oon törmännyt myös valkoisten naisten toimesta, osa on ollut seksuaalisessa mielessä ja osa ei. Kaikkia yhdistää se samanlainen hiuksiin koskettelu ilman lupaa, where are you from-kyselyt ja pahimmillaan suorat oletukset siitä mistä oon, ja erityisesti oletus siitä, etten ole koskaan täältä. Suomesta.

Mulle oli pitkään sekavaa, et saako tästä loukkaantua vai ei. Et toi kaikkihan on periaatteessa positiivista huomiota, ja tietty osa musta kyllä hymyilee, kun kehun yhteydessä kutsutaan eksoottiseksi. Siinähän tunnistetaan kauniiksi ne asiat, joita oon itse inhonnut pitkään. Mut kun asiaa tarkastelee syvemmin, näen ongelmat ja sen, mitä pitkällä kaavalla eksotisointi voi aiheuttaa.

Eksotisointi nostaa esiin vain tietyt piirteet, joita se haluu juhlia. Siten se myös arvottaa ja pahimillaan epäinhimmillistää. Mua ei nähdä enää ihmisenä, moniulotteisena yksilönä, vaan oonkin yhtäkkiä vain muiden määritelmien mukaan muodostettu eksoottinen asia. Se sulkee pois mun muut ominaisuudet. Se objektifoi ja tekee minusta toisen, muun. Se muistuttaa, että kauneuteni ei ole samalla viivalla länsimaalaisten kauneusihanteiden kanssa, vaan se on jotain muuta. Se asettaa normaaliudelle rajat. On normi = valkoinen, ja sitten sen ulkopuolelle jäävän ominaisuudet saattavat olla eksoottisia, tai sitten vain huonompia. Erilaisuus ei voi olla yhteiskunnallinen ilmiö, kun siitä tehdään erikoista ja romantisoitua tai huonompaa ja alempiarvoisempaa. 

On ihanaa, että näet mun tummuuden kauniina. Sä saat sanoa mua kauniiksi. Mut älä sano mua eksoottiseksi. Koska silloin en oo enää mä, Esme, vaan oon tiettyihin rajoihin ängetty, muualta, joku vitun hedelmä, täysin muuta kuin mitä oikeesti olen. Tyttö, nainen, ihminen. 

 

Hyvä artikkeli aiheesta: https://everydayfeminism.com/2016/01/calling-woc-exotic-is-racist/

Sanastoa: http://www.cultureforall.info/doc/monikulttuurisuus_kansio/sanasto.pdf

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *