tyttö, nainen, punainen.

Nainen saapuu, viinilasi kädessään. Hän istahtaa punaiselle, kuluneelle nojatuolille ja katsoo jokaista syvälle silmiin. Hän käyttää siihen aikaa. Samalla, kun hän tarkastelee katsojiaan läpikotaisin, hänen pitkät punaiset kyntensä pureutuvat syvemmin nojatuolin pehmeisiin käsinojiin. Hän on tyytymätön. Hänen huulensa ovat punaiset. Hänen vaatteissaan on punaista, kenkien nauhatkin. Naisen silmät uhkuvat punaista.

Hän on vihainen.

Miksi?

vituttaa ilmastonmuutos, vituttaa asema naisena ja taiteilijana, ruskeana naisena ja ruskeana taiteilijana sekä erityisesti nuorena ruskeana naisena taiteilijana. vituttaa biseksuaalisuuden epävalidisointi, VITUTTAA RASISTIT, vituttaa opintotuen leikkaaminen,vituttaa nuorten naisten kohtelu julkisella sektorilla, vituttaa rape culture, vituttaa se ettei ymmärretä että feminismi ajaa kaikkien asiaa, vituttaa olla tässä just nyt, vituttaa sodat, vituttaa terrori-iskut, vituttaa et ihmiset syyttää niist uskontoja vituttaa pelätä öisin kadulla A A A

Nainen on kai loppu. Tulee epämiellyttävä olo. Hän on niin kovin vihainen, hän sylkee punaista vihaa, hän on hiljaa mutta huutaa, kaikki muuttuu ikävän punaiseksi kun nainen istuu nojatuolissaan ja vajoaa syvemmälle inhossaan.

Kuitenkin, nainen hymyilee.

Miksi?

Punainen on myös muuta kuin uhkuvaa raivoa. Se on intohimoa, eikä aina edes räiskyvää sellaista, vaan myös pehmeää ja kesäyön taivaan erilaisissa väreissä sointuvaa. Hän rakastaa. Hän haluaa oppia. Hän uskoo hyvään. Hänellä on unelmia. Hänellä on ihmisiä, kehen luottaa. Hän haluaa matkustaa. Hän haluaa juoda teetä syksyllä. Hän nauraa paljon. 

Hän se on. Punainen tyttö, punainen nainen.

Ja nainen kirjoittaa.