Henkilökohtainen helvettini vuosimallia peruskoulu

Peruskoulu oli minulle helvettiä. Ala-aste vielä menetteli, mutta ylä-asteelle mennessäni kaikki muuttui. Yhtäkkiä olinkin kiusattu. Sain kuulla paljon erilaisia haukkumisia ja ulosjättämistä, jotka vainosivat minua vuosia. Tämän postauksen tarkoitus ei ole mollata kiusaajiani, koska hekin olivat lapsia. Ainoastaan siinä tapauksessa kiroukset täältä heidän suuntaan elleivät ole kasvaneet aikuisiksi ja ymmärtäneet miten pahat sanat voivat toisiin vaikuttaa.

 

Tällainen oloni oli yläasteella. Älkää vaan kukaan huomatko niin saan olla rauhassa.

Ylä-aste oli osinna siksi vaikeaa aikaa, että aikana kun olisi ollut fiksumpaa siirtyä taka-alalle ja olla hiljaa, sillä ihmiset ovat niin pentuja etteivät tajua oman käytöksenä idioottimaisuutta, minä en taka-alalle siirtynyt. Olen aina ollut kovaääninen, vahva mielipiteissäni ja huomiota rakastava persoona.

Tähän voisi joku mussuttaa jotain perään miten kiusatun ei tarvitse perääntyä jne. Mutta tosiasia on, että jos opettajat, rehtori ja vanhemmat ovat puuttuneet asiaan, ei auta kuin kärsiä se v*tun koulu läpi. Niin väärin kun se on, ja miten paljon haluaisinkaan muuttaa asian.

 

Huomatkaa suuri alahuuli, pieni ylähuuli. Siinä vasta pilkan kohdetta

Ja hei nenä. Se se vasta massiivinen onkaan.

Ja hei peppi pitkätossu, mitkä pisamat!

Sitten tässä vielä teille Mistress A joka pitää nenästään, rakastaa pisamiaan ja jonka huulet sopii kyllä oikein hyvin pussailuun, huulipunalle ja syömiseen.

Lopuksi vielä #kutsumua.

Ja hei, jos joku teistä silloin ääliöistä ihmisistä lukee tätä. Anteeksipyyntö riittää (yhtäkään en ole saanut). En ole katkera, mikäli olette ymmärtäneet että ihmisiä ei kannata haukkua ja mollata.

Ja kaikille kiusatuille, rakkaan Äitini sanoin

”Häntä pystyyn ja kuono vastatuuleen”