Ensimmäisen viikon jälkeen…

Viikko on jo kulunut! Uskomatonta! Päivät etenevät hitaasti, mutta näköjään viikot kuluvat nopeasti. Huh huh.

Orientaatio on ohi ja olen jo ollut kaikilla luennoillani yhden kerran. Olen tutustunut ihmisiin ja tutustunut kaupunkiin ja sisustanut huonettani. Siltikään en ole vielä sisäistänyt sitä, että tämä on minun kotikaupunkini. Puolen vuoden päästä tunnen kadut ja kahvilat ja raitiovanut ja enkä tunne olevani niin hukassa kaiken aikaa.

 

On hirveän vaikea alkaa kirjoittaa blogia yhtäkkiä. ”Mitä minä haluan jakaa elämästäni” vs ”mikä kiinnostaa ketään muuta” tuntuvat olevan kovasti ristiriidassa. Haluaisin kertoa esimerkiksi ihmisistä, joihin tutustun, mutta ketä kiinnostaa lukea argentiinalisesta ystävästäni, jota kukaan muu ei tunne? Orientaatioviikon ohjelman avaaminen tuntuu turhalta, sillä kaikki ovat varmaan joskus orientoituneet johonkin asiaan jossakin porukassa.

Tässäpä nyt kuitenkin olisi ryhmä 18, ja tätä kuvaa seuraa kuvia orientaatioviikonlopulta.

 

 

 

 

Nyt pitäisi vähitellen alkaa löytää omat ympyrät ilman apua ja löytää ne ihmiset, joiden kanssa viihtyy aidosti. Täytyy etsiä kantapaikkoja, hankkia polkupyörä ja yrittää ymmärtää, että täällä minä nyt asun.