Lipuvat päivät /Brasilian kuulumisia

Saavuin 1,5vkoa sitten Nicon vanhempien luo Buziosiin, Brasiliaan, meidän kakkoskotiin.

Paikkaan, jossa päivät lipuvat karkuun kuin varkain. Menemme hoitamaan tuon asian ja tämän. Lounasta ja ehkä nopea pulahdus meressä. Vaihdetaan kadulla poskipusuja puolituttujen kanssa ja muistetaan ostaa vettä. Jaahas ja taas on jo ilta. Ei sitten tänäänkään teetetty sitä avainta, muistettu ostaa kukkaruukkua tai ehditty no paljon mitään muutakaan.

(Huomaa yläkuvan palmun takana makaavat multapussit. Istutushommat seisovat kolmatta päivää ilman ruukkua)

Hämmästyttävää miten koko paikan rytmi täällä Buziosissa on jotenkin niin vahvasti hidas että omakin elämä tahtomattakin hidastuu. Asioiden hoitamiseen (niin että ne oikeasti pysyvästi toimivat) menee monesti 5-10kertaa kauemmin kuin Suomessa.

Nyt on kuukauden ajan yritetty saada toimivaa nettiä tähän taloon. Heillä oli kiirettä ja sitten joulu tulossa, uusivuosikin, kuka sitä nyt silloin jaksaisi hoitaa. Vaatii extravaivaa kun olemme korkealla kukkulalla. Täytyy säätää, tulkaa takaisin parin vkon päästä josko silloin, sanoivat yhtenä päivänä. Eilen 3miestä kävi vihdoin täällä paikan päällä pähkäämässä ja fiksaamassa. Tunti heidän lähdettyään netti lakkasi toimivasta..

Hektisen työsyksyn jälkeen kaipasinkin hidastamista ja elämän yksinkertaistamista, mutta on tässä tehokkuuteen tottuneelle suomalaismentaliteetille välillä kyllä sopeutumista.

(Uusi pentu osaa ottaa iisisti)

Täällä on tällä hetkellä poikkeuksellisen kuuma, lämpötilat kieppuvat 40C hujakoilla ja aurinko porottaa armottomasti ylisuuresta rantahatusta huolimatta. Että ei kai se sinänsä ole ihme että ihmiset hidastuu ja paljoa ei jaksa saada aikaiseksi. Joten parempi kai vain avata kylmä juoma ja antautua. Ehtii sen netin ja avaimen sitten myöhemminkin.. kasvitkin näyttäisivät olevan vielä ihan tyytyväisiä, ruukulla tai ilman.