Vaaleanpunaisia pilviä ja ajelehtivia ajatuksia

Oranssi taivas

Katselen vaaleanpunaisia pilviä ja niiden kauneus rauhoittaa mieleni. Tänä vuonna on ollut upeita auringonlaskuja. Kuin maalauksia. Kaiken kevään kurjuuden keskellä kauniita, vaaleanpunaisia taivaita, keltaisen ja oranssin kaikki sävyt räjäyttäviä taivaita, sinisyyttään hehkuvia taivaita. Rakastan näitä valoisia kesäöitä ja tätä kesän tuoksua kaduilla. Tuoksua, jota en osaa eritellä, sillä siinä yhdistyy niin moni asia. Se on kuitenkin onnellisuuden tuoksu, sillä siihen liittyy niin monia ihania kesämuistoja.

Poikkeuksellisen kevään keskellä nämä upeat vaaleanpunaiset taivaat ovat olleet kuin lupauksia paremmasta. Muistutuksia maailman kauneudesta. Ja kaiken hetkellisyydestä. Muistutuksia siitä, että niin vaikeat kuin ihanat ajat, kaikki ovat hetkellistä. Sen muistaminen on jotenkin lohdullista ja tähän hetkeen istuttavaa.

Olen viime viikkoina alkanut pitkästä aikaa taas meditoimaan. Olen huomannut tällä olevan ihan selkeitä positiivisia vaikutuksia fiilikseeni. Se on lisännyt niin kiitollisuuttani, keskittymiskykyäni kuin perus onnellisuuttani ja muokannut fiilistäni siihen, miten katson maailmaa. S on myös lisännyt uskoa omiin unelmiin ja siihen, että kaikki järjestyy kyllä.”This too shall pass”.

Suosittelen lämpimästi meditaatiota tai mindfullness- harjoituksia ihan kaikille, etenkin näinä epävarmoina ja ahdistavinakin aikoina. Jo pelkkä viiden minuutin rauhoittuminen kuuntelemaan omaa sisintä, voi tehdä ihmeitä loppupäivän ololle ja keskittymiskyvylle.

Katselen ohi lipuvia vaaleanpunaisia pilviä ja en voi olla ajattelematta lapsuuteni Muumeja. Sitä jaksoa, missä oli taikurin hattu ja lennettiin vaaleanpunaisilla pilvillä. Voi kuinka olisikin ihanaa palata hetkeksi lapsuuden kesiin. Katsoa Muumeja, leikkiä kirkonrottaa ja juosta helteellä sadettajien läpi. Ja kerran viikossa jäätelöautolle. Ja olisipa ihana voida lentää vaaleanpunaisilla pilvillä.

Kaikista ihaninta on juuri nyt kuitenkin se, että kesä on kaikkine tuoksuineen täällä ja vihdoin saa taas nähdä ystäviä ja nauttia kesästä yhdessä. Sillä se, jos mikä on tässä eristäytymisessä kirkastunut: ne omat tyypit ja yhdessä nauraminen ovat elämän suola. Niin ja tietysti vaaleanpunaiset auringonlaskut.

muumilaakso ja vaaleanpunaiset pilvet

LUE MYÖS MUITA AJATUKSIANI:

Mitä sun unelmille kuuluu?

Kun saat sitä mitä et tilannut

Kun ei kuulu minnekään

Voit seurailla myös IG:ssä: @gonewiththewarmwind

Kuvat 1& 2 oma arkisto. Kuva3: Youtube kuvakaappaus Muumilauluja: Muumit, Muumit

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *