Pitäisi urheilla..

Pitäisi urheilla, sanon itselleni. Jälleen kerran. Tietäen samalla etten tee niin, tänäänkään. On niin kuumakin.

Sen sijaan lähden rannalle.

Ostan matkalta eväsleivän ja pikkumarketista guaravitan sekä ison vesipullon. Kaupasta ulos tullessani bongaan lisää kadulle jätettyjä hedelmälaatikoita. Olemme roudailleet niitä viime päivinä himaan milloin mistäkin kadunkulmasta. Eilen maalasin ekat valkoisiksi. Aion tehdä niistä hyllyjä ja säilytyslaatikoita.

Perus hedelmälaatikoiden viereen on jätetty lojumaan yksi erilainen laatikko; iso, täysipuinen, kultahilemaalilla päälystetty(?!) ja isot R&J kirjaimet omaava karismaattinen puulaatikko! Nostan laatikkoa, ai hemmetti se on painava! Haluan sen silti.

Tungen eväät, vesipullon, energiajuoman, pyyhkeen ja rantakassin kyytiin ja alan kantaa. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, asteita on yli kolmekymmentä ja tuulenvireestä ei ole havaintoakaan. Hiki virtaa ja käsiä heikottaa kun roudaan painavaa laatikkoa ylös ja alas mäkiä. Ihmiset katsovat hieman kummissaan kun saavun rannalle laatikon kera. No on se omanlaistaan urheilua tämäkin!