207. INT. TURKULAINEN YÖKERHO – YÖ /SUVAITSEVUUDESTA
207. INT. TURKULAINEN YÖKERHO – YÖ
Nuoria ihmisiä tanssii puoliksi täydellä tanssilattialla. Taustalla soi viimeisimpiä listahittejä. Kaveriporukka, kaksi parikymmpistä naista ja yksi mies, tanssivat iloisesti keskenään. Naiset sanovat menevänsä röökille. Mies jää yksin nojailemaan tanssilattian kaiteeseen. Hän katselee vieressä pomppivia ja heiluvia ihmisiä. Katse kiinnittyy kahteen parikymppiseen mieheen, jotka tanssivat poikkeuksellisen hyvin. Huomaa toisen kundeista vilkuilevan vähän väliä lähellä tanssivaa vaaleahiuksista naista. Ottaa hörpyn tuopistaan. Jatkaa ihmisten bongailua toiseen suuntaan. Hetkeä myöhemmin aiemmin havaitut kaksi tanssivaa miestä tulevat hänen viereensä nojailemaan tanssilattian kaiteeseen.
YKSIN OLEVA MIES:
Hei te tanssitte tosi kivasti!
MIES 1:
Ai kiitos!
Mies 2 hyvmyilee, ei sano mitään. Mies 1 kääntyy taas katselemaan vaaleahiuksista naista.
YKSIN OLEVA MIES:
Mee juttelemaan sille. Huomasin että kattelet sitä! Sehän on tosi nätti!
Mies 1 yksi katsoo hieman kummastuneena. Ei ole varma mitä Yksin oleva mies meinaa kommentillaan.
YKSIN OLEVA MIES:
Niin siis en mä oo kiinnostunut siitä, mä tykkään pojista
Mies1 vetää Yksin olevaa miestä täysillä turpaan ja sen jälkeen uudelleen mahaan iskien ilmat pihalle. Mies1 ja mies2 juoksevat ulos yökerhosta.
Yksin oleva mies jää makaamaan tuskissaan tanssilattialle.
Tämä kohtaus on valitettavasti tosi ja tapahtui rakkaalle ystävälleni muutama viikko sitten. Se herättää paljon kysymyksiä. Mikä saa ihmisen lyömään noin vaan tuntematonta ihmistä? Vastaus on mitä luultavammin pelko. Mikä erilaisuudessa sitten on niin pelottavaa? Miksi emme voi antaa kaikkien olla sellaisia kuin ovat? En itsekään ole useidenkaan ihmisten kanssa samaa mieltä monistakaan asioista, mutta voin antaa heidän olla mitä mieltä ovat ja elää elämäänsä niinkuin parhaaksi näkevät. Voin valita seurani ja olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan olla, joiden kanssa koen olevani tykätty ja arvostettu. Rakastettu.
Ja sepä se, kaikilla meillä on tarve olla hyväksytty ja rakastettu. Se ketä kukakin rakastaa ei ole minusta kenenkään muun asia eikä minusta kenenkään tarvitsisi toisten rakkaudesta mieltään pahottaa. Mitä se on keltään pois? Eikö maailma ole aina vaan parempi paikka mitä enemmän rakkautta siinä on?
Jaan tähän loppuun vielä erään heteromiehen ajatuksen: ”Hyvähän se vaan on että on homoja, niin meillä on vähemmän kilpailua”.
Rakkaudentäyteistä HelsinkiPride-viikonloppua kaikille!
It`s a HelsinkiPride weekend. I hope that fear towards difference could finally disappear and we could let everyone be what they are and love who they love. Freely, without fear. We are all different, all equal. Peace and love xxx