9.5.2017 Gone with the warm wind

Las Coloradas aka.the trip to Pink lakes

Aina välillä on niitä hetkiä, kun ei ole nukkunut moneen päivään kunnolla ja unelmoi vaan niistä piiiitkistä hyvänyönunista. Ja sitten joku kaveri houkuttelee lähtemään jollekin reissulle, bilettämään, mitä vaan…ja et tiedä pitäisikö jäädä vail ähteä. No tämä päivä oli just sellainen. Onneksi valitsin jälkimmäisen.

Hostellissamme oli hyvin sosiaalinen henki ja parissa päivässä olin ystävystynyt hostellin omistajan Danielin ja usean vieraan kanssa todella hyvin. Kun palasin myöhään sinä iltana Chichen itzan retkeltä ja Daniel alkoi ylipuhua minua mukaan seuraavan päivän retkelle, olin kaikkea muuta kuin innoisssani. Se tarkoitti aikaista herätystä ja univelan jatkumista. Jostain syystä sanoin lopulta kuitenkin kyllä.

Olin ihan super väsynyt sinä aamuna kun lähdimme matkaan. Kun nousin autoon tajusin että 7-henkiseen autoon oli survottu 9 ihmistä ja matka-aika yhteen suuntaan olisi noin kolme tuntia. Voi luoja. Yksi istui lattialla. Toinen jonkun sylissä. Väsytti ja kiristi päätä. Hengitin syvään ja harkitsin reissun skippaamista ja palaamista sänkyyn.

Läheiset tietää että inhoan aikaisia aamuja ja todella väsyneenä olen pelkkä ihmisraunio. Kireä ja itkuinen. Niinpä päätin ratkaista tilanteen hyvinkin suomalaisittain – juoda itseni mukavaksi! Kurvasimme lähimpään kauppaan, ostimme kylmäboksin, jäitä ja bisseä. Avasin ensimmäisen juoman varmaan ennen aamukymmentä. Vuokra-autossa oli mukana muutamia kokoelma-CD:itä espanjankielisin laulunimin. Sujautimme yhden sisään ja lähdimme ajamaan. Koko auto pärähti laulamaan kun kaiuttimista alkoikin kaikua Beatlesia! Laulujen nimet vain oli käännetty espanjaksi! Niin tyypillistä! 😀

Cd oli täynnä vanhoja hittejä ja meidän keskipenkin ryhmä kailotti mukana lähes koko matkan. Kolmen tunnin matka taittui yllättävänkin nopeasti. Rakastan roadtrippejä mutta etenkin tälläisiä karaoke-roadtrippejä!!

Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, lämpöä oli päälle 30astetta ja nämä pinkit laguunit – ne olivat mykistävän upeat! Miten luonto on luonut tälläistäkin!? Laguunit olivat supersuolaisia ja en tiedä oliko tämä se syy vai jokin muu, mutta paikallinen opas (joka meidän oli pakko ottaa näyttämään paikkoja) käski minut pian pois vedestä.

Ajelimme ympäriinsä ja pienen alueen sisällä oli pinkkien laguunien lisäksi myös eri saävyisiä keltaisia ja vihreitä laguuneja, riippuen mineraaleista. Paikoittain maa oli hämmentävää pehmeän rapeaa kuviomaata ja ajoittain pelkkää suolaa! Ihan henkeäsalpaavan upeaa! Saimme tehdä valkoisesta savimassasta myös kasvonaamiot.

Sitten oli vielä flamingot. Hieman kaukana, mutta kuitenkin ah niin ihanat! Ja tien toisella puolella turkoosi meri, johon pulahdimme virkistäytymään. Meksikossa on monessa paikassa todella isot aallot meressä, joten uimisesta ei voi varsinaisesti puhua (vaan pikemminkin aaltojen yli/ali hyppelystä meressä) mutta täällä oli aivan ihanan seesteistä (ainakin kyseisenä päivänä). Puhalsin uimarenkaan täyteen ja liihotin pitkin meren pintaa. Siinä hetkessä, siinä paikassa olin niiiiiin täydellisen onnellinen.

Kunnes merihirviö yllätti minut :D

Tarpeeksi laguuneja ihmeteltyämme lähdimme suuntaamaan takaisin Cancunia kohti. Yhden meistä piti ehtiä lentokentälle aikaisin samana iltana. Poimimme matkalta vielä yhden liftarin, koska oh well, auto oli ylibuukattu jo anyways! :D Pysähdyimme pikkukylään lounaalle ja täytyy sanoa että olisi tehnyt mieli jäädä sinne muutamaksi yöksi. Vai mitä olette mieltä, aika idyllistä?