Ei menkoista saa kirjoittaa
Vai saako? Hengailin eilen ystäväporukalla, johon kuului tyttöjä ja poikia, yhden frendin kämpillä. Jossain vaiheessa keskustelu meni siihen kuinka yhdellä meistä oli parhaillaan menkat ja kova vuoto päällä. Oli mielenkiintoista havannoida kuinka osa porukasta oli aivan fine keskustelun kanssa ja osa halusi välittömästi vaihtaa puheenaihetta. Että kuinka täysin normaali ja jokakuukautinen asia oli jotenkin epämiellyttävä ja hieman tabumainenkin aihe yhä.
Aloin kirjoittamaan joitakin vuosia takaperin runoja ja kerroin eräälle ystävälleni että olen kirjoittanut runon myös menkoista ja että minulla on puolet biisistä, aiheena menkat, myös valmiina. Hän vastasi selvää kauhistusta äänensävyssään että ethän sä nyt niistä voi kirjoittaa, ei se oo soveliasta. Häh, niin luonnollinen asia ja siitä ei saisi kirjoittaa? Mun mielestä kaikesta, SIIS IHAN KAIKESTA, pitäisi voida puhua, kirjoittaa ja tehdä taidetta. Se että on tabuja on aina lähtökohtaisesti huono. Se että osa asioista on todella vaikeita ja niistä puhuttaessa pitää olla erityisen hienotunteinen ja huomaavainen on asia erikseen.
No pidin kuitenkin sen runon ja se oli esillä myös minun ja ystäväni Ollin yhteisessä runoutta ja valokuvia yhdistelevässä taidenäyttelyssä marraskuussa 2014. Nimesin myös ensimmäisen pikku runokokoelmani (josta tehtiin vain yksi uniikki painos silloiselle poikaystävälläni) humoristisesti mutta rinta rottingilla nimellä”Älä kiusaa menkkapäistä”. Jep. Ja kas tässä tämä runo olkaapa hyvä:
Taidenäyttelyssämme toinen ystäväni puolestaan tuli kertomaan kuinka tämä juuri oli hänen lempparinsa kaikista näyttelyn runoista. Hyvin mielipiteitä jakava runo ja aihe siis selvästikin. Yhä. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla herättääkö tämä yhtä vahvoja mielipiteitä siellä ruudun toisella puolella?
A few yeras ago I wrote this poem about my periods and when I told my friend about it she was shocked and answered that I cannot write about that! That it is not appropriate. Why not? It is totally normal. I think it`s bad to have tabus, that we should at least be able to talk (and make art) about everything.