Sulle tänään tärkeää
Myönnettäköön: Olen jo monta viikkoa kuukautta koittanut haalia kasaan ajatuksiani. Raaputtanut tulevaisuuden lottoarpoja. Koittanut tehdä päätöksiä, raapia kasaan sitä kuulasta kokonaiskuvaa tulevaisuudestani. Ihan hieman on ollut hahmotusvaikeuksia sen kanssa mitä elämältäni haluan ja mihin suuntaan lähden rakentamaan tätä kaikkea. Ajatukset ovat sinkoilleet ja on ahdistanut. ”Kyllähän tässä iässä jo tulisi tietää paremmin”. Syksyllä ajattelin että kyllä se ajan kanssa sieltä selkenee. Putkahtaa alitajunnasta kun vaan maltat. No tuli talvi, tuli uusi vuosi. Samassa pisteessä edelleen. Sitten päätin, että lähden pyörähtämään vähän reissussa koska ”välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”. Noo, kyllähän se hyvää teki ja kyllä siellä jotain vähän vahvistuikin, mutta en mä sieltä kuitenkaan valaistuneena Veerana palannut.
Jotain merkityksellistä kuitenkin tapahtui reissullani. Istuin ekana iltana yksin ravintolassa tarkoituksena syödä nopeasti ja mennä nukkumaan univelat pois kun ravintolaan käveli sisään random mies. Hän katsoi minua, käveli pöytäni luo ja kysyi olenko Suomesta. Olin todella hämmentynyt että hän arvasi suorilta minun olevan suomalainen (yleensä arvaukset nimittäin menevät jotakuinkin: ruotsalainen, tanskalainen, norjalainen, hollantilainen..venäläinen?). Hän oli jenkki, jolla oli sukujuuret Norjassa. Hänen mielestään oli hyvin selvää poskipäideni vuoksi että olen Suomesta. Jaahas. Hän istui alas ja aloimme ennen pitkää puhumaan syvällisiä. Jonkin aikaa siinä keskusteltuamme tilanteistamme hän kysyi miksi pelkään niin kovin jonkun polun valitsemista. Että ihan kuin kyse olisi jostain lopullisesta. Että saisin valita vain yhden polun ja vain yhden kerran! Game over!
Että minähän olen vapaa vaihtamaan polkua milloin vain! Se oli yksinkertainen, monille varmasti itsestäänselvä mutta minulle jotenkin hyvin tärkeä ja vapauttava lause.
Että niinpä. Tärkeintähän on lähteä kulkemaan eteenpäin jotain polkua eikä jäädä lamaantuneena makaamaan siihen vaihtoehtojen viidakkoon. Miten se onkin välillä kuitenkin niin vaikeata? Suurin apu tässä tilanteessa loppujen lopuksi onkin ollut juuri keskustelut ihmisten kanssa. Erilaisten, enemmän ja vähemmän minut tuntevien ihmisten kanssa. Kuulla muiden mielipiteitä ja tarinoita mutta kuulla ääneen myös kaikki ne omat ajatukset. Löysin avuksi myös simppelin harjoituksen, jolla kirkastaa omia toiveita elämästä:
Laita puhelin äänettömälle, halutessasi musiikkia taustalle ja ota kynä ja tyhjä paperi. Kirjoita paperille lause ”Minulle on tänään tärkeää..” ja kirjoita 10minuuttia kaikki se mikä mieleesi tulee, arvostelematta tai arvottamatta, anna kirjoituksen vain virrata sisimmästä. Sen jälkeen lue teksti läpi ja mieti mitä asioita tulee muuttaa ja kehittää, mitä polkuja valita, jotta saat ne asiat/ne asiat pysyvät elämässäsi. Mielestäni tämä harjoitus on tehokkaampi ajatusvirranselkeyttäjä kuin miltä ehkä kuulostaa! 😀
Ja ah kyllä, nyt vihdoin alkaa olemaan jo hieman selkeämpi visio niistä seuraavista askelista! ..ja harvoinhan se elämä kuitenkaan menee niinkuin suunnittelee… :)
My head has been really foggy lately and I have not had a clear plan for my future. But I tried out this simple excercise that really helped me to realize things that I want to focus on and things that I want to get more into my life! Put your phone on silence mode, find paper and pen and maybe put some nice music on the background. Then write down ”Things that are important to me today..” , put alarm on for 10min and start writing down everything that comes to your mind! Don`t judge, just let it flow, write everything. And after 10min read it. It gives you a good picture of what you want in life! Trust me! :D
These photos were taken last Summer at Amalfi Coast Italy. I really need to go back there someday soon!
More of my photos: www.annikamiettinen.com