Maybe it`s time ja Bradleyn pehmeä ääni

Istun ratikassa, laitan puhelimen (kerrankin) taskuun ja katselen sosiaalisen median sijaan ohiviliseviä maisemia. Ja ihmisiä. Tärkeänä kiirehtimässä paikasta toiseen. Kuulokkeistani kaikuu lempeä Bradley Cooperin ääni ja sanat, jotka havahduttavat minut ajatuksistani:

”Maybe it’s time to let the old ways die
Maybe it’s time to let the old ways die
It takes a lot to change a man
Hell, it takes a lot to try
Maybe it’s time to let the old ways die”

Biisin sanat ja tunnelma sopivat jotenkin täydellisesti juuri tähän hetkeen ja ajatuksiini. Sillä olen miettinyt paljon viime aikoina irti päästämistä ja muuttumista. Sitä miten vaikeaa onkaan muuttaa joitain asioita itsessään, päästää irti totutuista (ja hyviksi havaituista) tavoista kun tilanteet muuttuvat tai joku toinen niin toivoo. Kuinka vaikea on uskaltaa muuttaa suunnitelmia jos uusia ei ole selvillä tai niistä ei ole takeita. Oranssinkeltaiset lehdet leijuvat kevyesti ilmassa saaden irtipäästämisen näyttämään niin kovin helpolta. Ja kauniilta. Sieluani vihlaisee hieman.

”I’m glad I can’t go back to where I came from
I’m glad those days are gone, gone for good
But if I could take spirits from my past and bring’ ’em here
You know I would, you know I would”

Voi kun itsekin voisi olla enemmän syksyn lehtien kaltainen, liihottelisi vain huolettomasti ilmojen halki murehtimatta määränpäätä. Vailla huolta muutoksesta tai siitä että mitä jos kaikki tämä päättyy ja mitä sitten sen jälkeen? Syksy on ollut äärimmäisen kaunis, mutta kohta sekin on ohi. Ja on aika päästää irti, antaa vanhan kuolla, olla avoin sille uudelle.

”Maybe it’s time to let the old ways die

Maybe it’s time to let the old ways die
It takes a lot to change your plans
Hella drain to change your mind
Maybe it’s time to let the old ways die
Oh, maybe it’s time to let the old ways die”

Song: Bradley Cooper- Maybe it`s time / Photos: @avenix