Are you still sleeping?
Herään kommenttiin “Are you still sleeping? Mä aattelin mennä ulos tekee pienen treenin”. Ensimmäinen ajatukseni: mitä ihmettä tapahtuu, missä mä oon..mutta noin kahdessa ja puolessa sekunnissa kuitenkin kerään itseni ja muodostan jostain syystä lauseen “joo en, mä tuun sun mukaan treenaa”. Kaikista maailman lauseista päädyin tähän, en ymmärrä miksi. Olemme olleet bilettämässä eilen ja olen nukahtanut ehkä aamuneljältä. Kello on about aamupäivä mutta aurinko porottaa jo kuumasti sälekaihtimien välistä kun vedän päälleni jokseenkin joustavat housut, topin ja lenkkarit. En miettinyt pakatessa treenivarustusta. Istun sängyn reunalla ja tuijotan hetken tuota pehmeää, viininpunaista karvamattolattiaa ja kenkiäni sen päällä -niin outoa että täällä pidetään kenkiä sisällä.
Montaa asiaa en itsessäni kehu, mutta sitä täytyy kyllä hieman tässä kohtaa kehua että mä olen toisinaan kyllä ihan hemmetin nopea lähtijä. Noin puolitoista minuuttia myöhemmin seison ulko-ovella silmät edelleen unihiekassa ja huikkaan keittiöön “Mennääks?”.
On vuoden ensimmäinen helleviikonloppu Lontoossa ja ystäväni ei halua missata siitä hetkeäkään. Tehokas pikatreeni, aamiainen, suihku ja sit lähetään puistoilemaan. Ohjelma on ilmoitettu ja se on harvinaisen selkeä. Nyökyttelen ja mumisen jotain hyväksyvästi mutten ole täysin varma olenko vielä hereillä.
Linnut laulavat ja on jotenkin aivan ihanaa kun tarkenee pelkässä topissa. Muutaman korttelin takana on rauhallinen pikku puisto, jossa on lähinnä etnistaustaisia perheitä lapsineen siellä täällä. Hämmentävän vähän ihmisiä missään näin isoksi kaupungiksi (muut ehkä tajuavat vielä nukkua varastoon). Kaikkialla on ihan älyttömän vehreää ja kukat tuoksuvat jotenkin niin vahvasti kesältä. Imutan itseeni tuota rauhallista tuoksujen täyttämää ilmaa. Vedämme tehokkaan pikatreenin, tai no hän vetää järjettömän treenin ja minä tyydyn kyykkäilemään ja tekemään muutaman satsin vatsoja ja venytysliikkeitä. Päässä tanssii vielä hieman eilisillan huuma, joten ei nyt lähdetä liioittelemaan.
Kämpillä Sam tekee meille tyypillistä uus-seelantilaista aamiaista, hän on sieltä kotoisin. Minä katselen kukkia, joita australialaiset tyttökämppikset ovat asetelleet pitkin asuntoa, Samin mielestä liiaksi asti. Miehet. Mietin myös sitä, kuinka ihanaa onkaan katsella miestä laittamassa ruokaa. Ihan kaveriakin. Mikäköhän siinäkin on. Kai se on sitä että tuntee, että minusta pidetään huolta. En tiedä, mutta on se vaan. Hyvä aloitus päivälle!
It`first sunny and really hot weekend in London this year so everybody wants to get up early and enjoy the day outside. We do a quick morning exercise (well mainly my friend does) and then i get some typical Zew Zealand breakfast. I start thinking how I do love to watch a man cooking, even just a friend, I really do. And it´s also really tasty! Yep, good morning! 