Eräs Chilen saari ja legendaarisen Traucon tarina

Matkustamisessa –ja etenkin yksin matkustamisessa on se hieno puoli että tapaa paljon mielenkiintoisia ja erilaisia ihmisiä. Voi saada ystäviä maista, joissa ei ole koskaan käynytkään ja oppia heidän kulttuuristaan ja maastaan ihan eri asioita kuin kirjoista. Olen viettänyt uusien tuttavuuksien kanssa aikaa pienistä hetkistä useisiin viikkoihin ja osaa olen tavannut myöhemmin uudelleen jossain toisessa maassa. En voi tarpeeksi painottaa kuinka paljon rakastan sitä!

Aiemmassa postauksessani mainitsinkin että chileläinen Nicolas on yksi näistä ihmisistä, tapasimme pari vuotta sitten Thaimaassa. Tiedän että saan Chilestä irti ihan eri lailla ”paikallisoppaan” ansiosta – huippua! Tapasimme Nicon kanssa ensiksi Santiagossa, josta minä lähdin Valparaisoon ja hän edeltä etelämmäs. Tarkoituksenamme on tavata siellä kaksi aussikundia, joista toinen on Nicon vanha tuttu hänen vaihtoajaltaan Sydneyssä. Valparaisosta ja Vina del marista palattuani otan yöbussin Santiagosta Puerto Montt:iin. Bussi on ihan super hieno, tilavat jalkatilat, tyynyt, korvatulpat, tv, viltit ja lähes makuuasentoon kallistuva nojatuolimainen istuin – koko hela hoito löytyy! Huhhuh, Suomessakin voitaisiin ehkä tsempata myös tälläsessä varustelussa -menisi pitkät bussimatkat ihan eril lailla!

Hienoista puitteista huolimatta nukun todella huonosti sillä tie on todella epätasainen ja minä valitettavan herkkäuninen!  Ja vaikka olen kietonut kassini jalkoihini ja kahmaissut käsilaukun syleilyyni, jännitän kuitenkin täällä aina hieman pitkäkyntisiä..

Pojat ovat treffanneet jo edellisenä päivänä ja luvanneet noutaa vuokra-auton meille ennen kuin tulevat noutamaan mut bussiasemalta. He ovat myöhässä ja kun tiedustelen mahdollista saapumisaikaa Nico tokaisee hämmentyneesti ”what, you sound like german..don`t you have a book with you?” 😀 Oh well, no päätän kiltisti vaan chillata aseman rappusilla kunnes he saapuvat.Ahtaudumme rinkkoinemme nelistään pieneen mutta tehokkaaseen pikkukärryyn! Nico laittaa radiosta reggaetonin täysille ja alkaa vapautuneesti laulamaan mukana! Hän on päättänyt opettaa meille reggaeton hitit ja muuvit. Vaikken ole tavannut aussipoikia aiemmin tuntuu välittömästi rennolta ja luontevalta että tässä on meidän ryhmä seuraavat pari viikkoa.

Pelkääjän paikalla istuva Ben yrittää aina johonkin väliin heittää espanjankielisiä fraaseja, jotka ovat useimmiten ei ihan justiinsa mutta vähän niinkun sinnepäin. Reggaeton raikaa ja lämmin tuuli tuivertaa avoimista ikkunoista. Reggaetonin rytmi imeytyy kehoon ja saa sen kuin varkain liikkumaan tahdissa. Kaikki biisit tuntuvat sisältävän sanat ”mi corazon” tai ”bailando”. Roikotan kättäni ikkunasta, tuntuu vapaudelta. Maisemat ovat huomattavasti vehreämmät ja ilma viileämpi kuin Santiagon seuduilla. Käymme supermarketissa ja lataamme kärryn täyteen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Kun auto on ahdettu täyteen jatkamme matkaa autolautalle ja kiipeämme yläkannelle katselemaan maisemia. Vesi on jotenkin todella syvän sinistä. Lautta on halpa ja matka Chiloelle ei kestä puolta tuntiakaan, pakkaudumme jälleen autoon, musiikki ja läppä poukkoilevat ilmassa luontevasti. Chiloen saari on hyvin rauhallinen, yksikaistainen hiekkatie kiertelee vehreiden maisemien läpi ja pysähtelemme välillä uimaan (no Nico on ainoa joka uskaltautuu uimaan, ei ole turhan lämmintä vettä) ja röökille ja ihan vain fiilistelemään maisemia aina kun siltä tuntuu. En tiedä mihin kaikki autot lautalta oikein hävisivät. Istumme Tomin kanssa takapenkillä ja jalkatilamme alkaa pian täyttyä tyhjistä oluttölkeistä ja puolinaisista sipsipusseista. Tämä on kyllä niin tyypillinen poikienreissumeininki. Olen otettu että minut on hyväksytty mukaan kundienreissulle. Avaan seuraksi bissen. Hymyilyttää.

Lopulta saavumme paikallisen kylään, emme ole varanneet yöpaikkaa mutta kolmannella yrittämällä  löydämme passelin 4-hengen huoneen meille. Illat ovat täällä yllättävän kylmiä (kuin Suomen kesä kesäkuussa) ja laitan takin päälle kun lähdemme illalla hieman tutustumaan paikalliseen yöelämään. Yöelämä on hyvin vaatimatonta mutta suurin jengi löytyy kasinolta, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kasinon tiloista löytyy myös karaokepuoli ja alakerrasta myös (aika kallis sisäänpääsy) disco. Seuraavana aamuna Nico patistaa kaikki hereille ja väsää meille sämpylöitä aamiaiseksi. Hän teki edellisenä iltana meille myös pihviaterian, käy siis hyvin nopeasti selväksi kuka on ryhmänjohtaja ja organisoija. Nautin todellakin nyt tästä ettei tarvitse itse hoitaaa ja järkätä mitään. Rupeamme kutsumaan häntä ”Papi”ksemme eli isäksemme koska hän selvästi huolehtii porukasta. Ahtaudumme taas autoon ja päätämme ajella saaren kärkeen päiväretkelle. Tämän alueen kesälämpötilat huomattavasti alhaisemmat kuin Santiagon korkeudella – ja kuulemma monet pääkaupunkiseudulta pakenevat juuri näille korkeuksille paahtavaa kuumuutta (onko 30-35C muka paahtavaa kuumuutta-ei minusta..).

Ajellessamme kiemurtelevaa hiekkatietä kohti saaren kärkeä Nico kertoilee meille Chiloén legendasta Traucosta. Legenda kertoo että Trauco oli saarella asunut hyvin hyvin seksuaalinen peikko, jolla oli taito lamaannuttaa naiset / olla ylitsepääsemättömän vetovoimainen kaikille kohtaamilleen naisille ja näin ollen hän sai kellistettyä kenet vaan. Eikä siinä vielä kaikki: jos nainen sattui kohtaamaan Traucon hän ei vain langennut tähän vaan 100% varmuudella tuli myös raskaaksi. Aikamoinen peto. Tämän vuoksi jos naimaton nainen Chiloella tuli raskaaksi oli isä oletettavasti Trauco. Kuinka kätevää aikana, jolloin naimattomien naisten raskaudet olivat suuri häväistys.Tarina huvittaa ja saa meidät vitsailemaan siitä kuka pojista olisi sopivin Traucoksi. :D Kävelemme pitkin poikin kauniita kumpuilevia heinikoita ja aroja kunnes löydämme mieluisan spotin johon istahdamme hengailemaan. Paikalliset pörriäiset hieman kiusaavat meitä mutta muuten saamme olla hyvinkin rauhassa, paikassa ei todellakaan ole ruuhkaa! On niin rauhallista että villinä vaeltavat hevosetkin tulevat ihan lähelle nauttimaan lounastaan. Todella seesteistä ja kaunista. Nico kaivaa esiin ostamamme hunajamelonit ja valkoviinin ja alkaa kaivertamaan melonin yläosaan reikää. Hän kaivaa keskimmäisen hedelmälihan ulos ja kaataa tilalle valkoviiniä ja jäitä. Ja näin paikallinen Melvin (melon+vino) on valmis!  Kaadan suuhuni vuoroin viileää juomaa ja vuoroin kaavin lusikalla hedelmälihaa. Ah, kuinka raikasta ja hyvää! Pilli kruunaisi vielä tämän kokonaisuuden. Suosittelen ehdolttomasti testaamaan kesädrinksuna piknikillä! Muy bueno! :)

Traveling – and especially traveling alone, is a great way to meet a lot of interesting and diverse people. You can make friends from countries that have never been to, and learn about their culture and country very differently than from books or internet. I have spent time with new acquaintances from short moments to several weeks travels together and some of them I have met again later in another country. I really do Iove it ! In my previous post I mentioned that Chilean Nicolas is one of these travel friends. We met a couple of years ago in Thailand. I am sure I can get so much more out of Chile experience with the ”local guide”. After meeting Nico in Santiago, I went to Valparaiso and he went already to the South. We intend to meet two aussie guys there that Nico met in Sydney 2years ago as well. After returning from Valparaiso I take a night bus from Santiago to Puerto Montt. The busses here are not the cheapest but the bus is just super cool! So spacious feet area, cushions, ear plugs, TVs, crampons, and almost like a bed kind of chair – everything muy bueno! :D

Despite the fine layout I do sleep really badly because the road is really uneven! And even though I’ve wrapped my bags to my feet and grabbed the handbag to my embrace, I feel a little bit nervous after hearing all the stories about robbers that I heard in Rio Janeiro. Bus arrives to Puerto Montt on time at 10am. The bus station is next to the sea and scenery of mountains is very calming and beautiful. The sun is shining warmly already. Feels like the morning is smiling to me. I call to my friend. The boys met already on the previous day and promised to pick up our rental car at the morning before they come to pick me up from the bus station. Well of course they had a big night – and they are running late! When I ask for the new estimated time of arrival, Nico puzzles on the phone ”What, you sound like german.. don`t you have a book with you?” :D Oh well, I guess I`m too north european.. :D So I decide just chill and go sit outside, behind the station. Sometimes people watching is the best entertainment. After some serious people watching moments boys arrive with so cute (read: small) white car! We have to do some puzzle to get all of our backpacks to fit in. Then Nico turns on the reggaeton on the radio, volumes up, and starts singing freely with it! He has decided to teach us the reggaeton hits and moves. . Even though I have not met the aussies before ,I feel immediately relaxed and natural that this is our group for the next couple of weeks.

Ben is trying show off with his spanish language knowledge but most of time it just sounds very entertaining but not really proper spanish. Reggaeton`s rhythm sneaks into my veins and makes my body automatically move. I`m not fighting against it. All the spanish songs in the radio seem to have words ”mi corazon” or/and ”bailando” in them..  The breeze from the open window feels good on my skin. I put my hand out of the open window. Feels like freedom. Boys are joking around and drinking beers. We are sitting with Tom at the back seats and quite quickly our feet space is full of empty beer bottles and half full crisps bags. I open a beer as well. It is funny to be kind of one of the guys. Makes me smile.

After visit to supermarket we continue our way to the car ferry. We climb to the top deck to look at the scenery. It is so beautiful with the green nature, mountains and water that is somehow really deep blue. The ferry is cheap and the journey to Chiloé does not last even half an hour. Chiloé is known for it`s colorful houses on stilts on the water. So the high tides and low tides do not hurt the houses. Those houses are very cute and the island  is very peaceful. I don`t know where all the cars from the ferry disappeared, because we are one of the few cars driving the single line road that runs through rich, green landscapes. We stop every now and then to swim (well Nico is the only one who ventures to swim, is not that warm water), for cigarets or just because we feel like it.

Eventually we arrive to the local village. We did not book a night beforehand, but on the third try we find a good 4-bed room for us. The evenings here are surprisingly cold and I have to put on a coat when we go out in the evening to explore the local (modest) nightlife. On the next morning, Nico wakes us up and organizes buns for breakfast. He also made a steak meal for us on the previous evening, so it’s very soon clear who is the group leader and organizer. I really enjoy this, that for few days I do not really have to organize things. We start calling him ”Papi” , because he is like a father taking care of us three. After breakfast we pack the car and decide to drive to the tip of the island for a day trip. The summer temperatures in this area are considerably lower than in Santiago – and many of the people of metropolitan area are coming here for a summer vacations, to get out of the hotness of the city.

As we roll the road Nico tells us about Chiloe’s legend Trauco. The legend says that Trauco was a very sexual troll that lived on the island. And that he had the skill to paralyze women / to be overwhelmingly attractive to all the women she encountered. And that’s not all: if a woman happened to meet Trauco, she did not just fall into his charm, but with 100% confidence also became pregnant. Therefore, if a unmarried woman became pregnant, her father was naturally the Trauco. How convenient on a time when the unmarried women’s pregnancies were a great shame.

We find this story very hilarious and start talking about who of the guys we know could be the new trauco. :D We stroll along the beautiful rocky haystacks and shrubs until we find a nice spot that we sit to enjoy the day. Local bees slightly annoy us but otherwise it is so peaceful, there is definitely no congestion! It’s so calm that freely living horses comes close to us to have a lunch. So beautiful. 

Nico begins to engrave top of the melon a hole and dig out the middle part of the fruit. We eat the engraved melons and Nico pours inside the fruit white wine and ice cubes. And so the local Melvin (melon + wine=melvin) drinks are ready! I definitely recommend testing this as a cooling summer drink for example on a picnic! Muy bueno!:)