Kun hän ei ole täällä

..en osaa nukkua sängyssämme. Olen ollut nyt kolme viikkoa Suomessa ja nukkunut yhden (1!) yön sängyssä -ja silloinkin olin humalassa (joten lasketaanko sitä edes?)! Ja olen  siis ihminen, joka yleensä tykkää nukkua yksin ihan kaikessa rauhassa. Ja olen aina tykännyt kyseisestä makuuhuoneesta tosi paljon,mutta näinä viime viikkoina on kuitenkin tuntunut että  en vaan pysty. Että ei tunnu luontevalta, että olen yksinäinen siellä. Tai ehkä pikemminkin rauhaton tai turvaton. Se että alakerran naapuri päätti alkaa tupakoimaan kotonaan levittäen hajun jostain raoista myös muihin asuntoihin ja minun makuuhuoneeseeni, ei varsinaisesti auttanut asiaa. Noin viikko sitten tupakanhajuongelma (ainakin tältä erää, kop kop) loppui, mutta paluumuuttoa sänkyyn ei ole tapahtunut.

Missä sitten nukun? Sohvalla. En ole koskaan ollut  sohvallanukkujatyyppiä. Tiedättekö sellainen, joka usein nukahtaa sohvalle iltaisin ja jää siihen, mutta tällä hetkellä meillä on kyllä varsin mukava sohva siihen hommaan. Se on tarpeeksi pitkä, niin että saa jalat suoraan, tarpeeksi jämäkkä mutta samalla pehmeä ja tarpeeksi leveä kahden maata lähekkäin. Sekä kuitenkin tarpeeksi kapea ja muhkea että tuntee tavallaan olevansa turvallisessa pesässä. Voi katsoa leffaa ja käpertyä siihen sohvan turvaan.

Tämä makkarin välttely on tuntunut itsestä aika hämmentävältä, mutta olen päättänyt vaan mennä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Siis henkisesti. Sillä fyysisesti olen herännyt muutamana viime yönä siihen että jotain paikkaa kehossa hieman sattuu tai jokin osa on puutunut. Että niin, onhan siihen ihan syynsä että miksi ihmiset nukkuu sängyissä eikä sohvilla noin niinkun pidemmän päälle. No onneksi hän tänään vihdoin tulee kotiin ja tämä mielenkiintoinen sohvapesävaihe elämässäni toivottavasti päättyy!

Onko muilla mitään vastaavanlaisia kokemuksia?

– –

(Realistinen kuva tästä hetkestä.Huomaa myös karkkipussi sohvan käsinojalla..onneksi pitkin poikin lattiaa vierivät kasvorasvat ja käsivoiteet eivät näy tässä kuvassa..)