Masennus ja mielenterveys

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mielenterveyden ongelmat ja masennus koskettavat jossain elämän vaiheessa lähes jokaista meistä omakohtaisesti tai läheisen sairastumisen myötä sillä joka viides suomalainen (ja tässä vain diagnosoidut, todellinen luku varmasti korkeampi) kokee masennuksen jossain vaiheessa elämää. SILTI asia tuntuu edelleen olevan hieman tabu tai ainakin sellainen mistä ei ole niin helppo jutella. Vaikka juuri se olisi tärkeää; kynnyksen laskeminen siihen että asiasta olisi helppo jutella, apua ja vertaistukea olisi helpompi hakea. Ja helpompi saada! Ilman pelkoa leimaantumisesta. Sillä leimaantumisenpelko on yhä vahvasti läsnä.

Olen vahvasti sitä mieltä että mielenterveysongelmissa ei ole mitään hävettävää ja silti minullekin on hieman vaikeaa näin julkisesti myöntää, että olen ollut sekä itse masentunut, että kokenut vierestä läheisen masennuksen. Enkä ole itse asiassa varma kumpi rooli oli raskaampi. Eikä sillä ole väliä vaan sillä, että asenteita täytyisi muuttaa niin ettei tarvitsisi pelätä tai hävetä näistä asioista puhumista. Olisi tärkeää, että näin masentuneisuuteen taipuvaisessa kansakunnassa kuin Suomi on, olisi avoimempi ilmapiiri tälle kaikelle ja että meillä kaikilla olisi parempi tieto-taito aihepiiristä. Sillä jos emme tiedä paljoa aihepiiristä, voi olla auttaminen myös haastavaa. Millä keinoin auttaa masentunutta? Ettei sano vääriä asioita ja vain pahenna tilannetta.

Toinen iso asia on ammattilaisten avunsaamisen haaste: Olen yrittänyt saada muutamallekin läheiselleni apua julkisen sektorin kautta masennukseen ja tie on tyssännyt nopeasti siihen että polku saada apua on niin hidas ja työläs ettei jo masentuneella useinkaan ole siihen voimia tai terveysasemilta on käännytetty pois jos ei ole ollut täysin ”haluan tappaa itseni”-tilassa. Ymmärrän että resurssit ovat rajalliset, mutta olisiko kuitenkin kauaskantoisempaa auttaa myös niitä ”ei täysin akuutteja” tapauksia jo ennen kuin niistä tulee niitä akuutteja tapauksia. Harva suomalainen varmaankaan huvikseen raahautuu terveyskeskukseen puhumaan mielenterveysongelmista vain huvin vuoksi tarvitsematta oikeasti apua. Mielestäni verorahoja tulisi todellakin käyttää enemmän myös ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön ja miettiä ratkaisuja ja apukeinoja jo ennen kuin tilanne menee pahaksi. Masennuslääkkeitä sen sijaan kirjoitetaan hyvinkin helposti ja niitä syökin Suomessa vuosittain n. 400 000 henkilöä! Aivan valtava määrä!

Itse uskon että terapiasta olisi hyötyä monelle. Aina ihminen ei edes tiedosta miksi on masentunut tai mitä traumoja tai lukkoja kantaa sisällään. Ammattilainen pystyy antamaan työkaluja työstämään näitä asioita ja omia tunteita. Siksi mielestäni olisi järkevä muutos että terveyskeskukseen apua masennukseen hakeva pääsisi edes kerran tai kaksi käymään terapeutilla (eikä lähtemään kotiin vain sen masennuslääkereseptin kanssa) ja voitaisiin sen jälkeen miettiä tukisiko julkinen puoli osan terapiakuluista vai hakeutuuko yksityiselle, jos haluaa jatkaa prosessia. Suurin yksittäinen syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle on Suomessa juurikin masennus.

Mielihän on aivan mieletön juttu: kaikkihan tapahtuu vain päässämme! Todellisuus on vain meidän kokemuksemme. Miten hyväksi tai huonoksi koemme jonkun tilanteen riippuu täysin siitä, miten näemme maailman ja itsemme. Miten hyvin voimme ja mihin kohdistamme fokuksemme.

Siksi mielenterveydestä ja omasta jaksamisesta huolenpitäminen on aivan äärettömän tärkeää.

Ja myös sen tunnistaminen ja hyväksyminen, kun ei jaksa ja tarvitsee apua. Sillä aina ei tarvitse eikä voi jaksaa. Ja se on myös täysin ok. Apua kannattaa silloin aina pyytää.

Minusta on hienoa että aiheesta on alettu puhua ja kirjoittaa julkisesti yhä enemmän ja esimerkiksi terapiassa käynti on mielestäni nykynuorisolle jo paljon normaalimpi juttu kuin se on vaikkapa vanhempieni sukupolvelle. Näin pikku hiljaa toivottavasti rakennamme hyvinvoivempaa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Apua ja tietoa masennuksesta voi hakea esim täältä: Suomen mielenterveys ry,  Lifeclass ja  Finfami

Hyvä mielenterveyspäivää kaikille! Pidäthän huolta itsestäsi ja läheisistäsi! <3

Today is the World Mental Health Day. I think it is very important to speak more openly about mental health issues and depression. So that people who suffer from these (and many of us do at some point in life) could more easily admit it and ask for help, without fear of been shamed or put into ”grazy person” box.  Less shame and fear and more compassion and listening! And it is more than okey to ask for help whenever you feel like you need to!  Great World Mental Health day to you! Take care of yourself and the close ones! <3

– – –

Photos taken at Ville Ferradura Corale by Nicolas Avellaneda and me, edit by me