PERHE on latinoille yleensä tärkein. Sen varmaan suurin osa tietääkin. Mutta se kuinka paljon perhe saattaa olla jokapäiväisessä arjessa ja päätöstenteossa mukana, on hieman yllättänyt. Ja se kuinka paljon eri sukupolvet ovat keskenään tekemisissä ja voivat hyvin vaikka lähteä yhdessä baariin. Tämä jälkimmäinen on vielä enemmän tämän pikkukaupungin juttu. Sukupolvien läheiset välit ovat mielestäni kyllä ehdottomasti rikkaus. Enkä tarkoita että suomalaisille perhe merkitsisi vähemmän, mutta me olemme yleisesti ottaen itsenäisempiä ja esim.arvostamme enemmän ennalta sovittuja sukulaisvisiittejä ja omaa rauhaa. Mä selkeästi tarvitsen heitä enemmän juurikin sitä omaa aikaa, että jaksan olla taas sosiaalinen ja siksi yllätysvisiitit on mulle välillä haastavia.

Esimerkki: Kun Nico tuli n.1kk skypettelyn jälkeen moikkaamaan mua ekan kerran Helsinkiin, sekä hänen vanhempansa että mummonsa tiesivät tästä -ja minusta. Ja vierailun tokana pvänä tervehdin hänen äitiään skypessä. Itsellä taas on ollut tapana kertoa ja esitellä sulhokandidaatteja vanhemmille vasta useamman vakiintuneen seurustelukuukauden jälkeen.

KESKUSTELUTYYLI ja sen volyymi. Tämä on ollut mulle ehkä suurin kulttuurishokki! Se kovaääninen puhuminen ja toisten päälle huutaminen! Eläminen on toisinaan paljon äänekkäämpää ja omaan korvaan se temperamenttinen keskustelu kuulostaa huutamiselta. Mikä taas saa mut vetäytymään kuoreen ja takavasemmalle. Täällä perheen väittely/keskusteluhetkistä saatetaan lähteä ulos huutaen ja kun parin tunnin päästä tullaan takaisin niin ollaan kuin ei mitään, asiasta ei välttämättä keskustella koskaan enää eikä pyydetä anteeksi. Kunhan sanottiin mielipiteitä ääneen 😀

KOTITYÖT: Imuri vs. lattiaharja, tiskiharja vs. tiskaussieni, tiskikone vs. sotkut ja roskat lavuaariin tai pitkin poikin keittiötä.

Tuossa meidän kiistelynaiheita Suomen kodista viime syksynä. Ei kelvannut suomalaiset siivousvälineet: imuri, tiskiharja ja tiskikone. Kun piti olla kunnon PITKÄVARTINEN LAKAISIN (perus ”sinillä siivous sujuu”-harja ei käynyt) jolla lakaista sotkut yhteen nurkkaan. Ja sieltä ne sitten näppärästi imuroitaisiin (yleensä ei lähimainkaan samana pvänä). Ja tiskiharja oli huono, sieni kuulemma niin paljon parempi ja puhtaampaa jälkeä tekevä. Ja sitten tiskikoneeseen suoraan astioiden laittaminen ja ylipäänsä tiskikone tuntuivat olevan vaikeita asioita. ”Tuleekohan tiskikoneesta edes puhdasta jälkeä? Pitäiskö vaan tiskata käsin?” Öö ei, sen takia mulla nimenomaan on tuo tiskikone etten halua tiskata päivittäin! (Mökillä ja toisinaan ihan ok).

Henk.koht olin sitä mieltä että sisäinen pikku konmarittajani ei halua tuplasti kaikkia välineitä kotiinsa, että varsin siistiä jälkeä on tähän asti syntynyt näillä välineillä ja että hänen tulisi pyrkiä sopeutumaan paikallisiin tapoihin ja välineisiin edes hieman. Joustin sitten kuitenkin ja hommasimme kaikkia ”tarvittavia” lisävälineitä siivoukseen ja kokkaukseen. Sillä jos se saa hänet aktiivisemmaksi näillä osa-alueilla niin so be it.

Kotityöt kun selkeästi ovat heidän kulttuurissaan edelleen enemmän naisen vastuulla. Varsinkin meitä vanhemmilla ihmisillä. En ole nähnyt appiukkoni ostavan kotiin kertaakaan ruokaa tai siivoavan. Hän ei myöskään osaa käyttää vaatteidenpesukonetta. Kysyin.

Ja vaikka periaatetasolla kumppanini on sitä mieltä että tasa-arvo kaikessa niin käytännössä tämä malli, jossa hän on kasvanut mielestäni kyllä näkyy. Tai sitten hänen on vaan helpompi elää sotkun keskellä kuin minun. Muutamassa kk:ssa olemme kuitenkin jo hieman edistyneet tämänkin yhteensovittamisessa. Jatkamme hiomista 😀

RUOKA meillä on erilaiset ruoka- ja makutottumukset. Hänellä on ongelmia löytää mieleisiään tuotteita ja ruokia Suomessa ja mulla puolestaan täällä. Olen aika sormi suussa usein kaupassa. Tällä kertaa olin viime kertaa fiksumpi ja pakkasin mukaan mm.suomalaista puuroa, joka on helppo aamiainen/ välipala.

Mutta hassua kyllä me molemmat rakastamme sinappia! Paljon! En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka rakastaisi sinappia enemmän kuin minä! Ja olemme yhtä mieltä siitä että haluamme yrittää syödä terveellisemmin kuin mitä perus brassiruokavalio on: riisiä, ranskiksia, papuja ja lihaa. Paljon hiilihydraatteja, paljon lihaa.

Brassit eivät havaintojeni mukaan juuri perusta terveellisistä salaateista ja hyviä salaattiannoksia saakin hyvin harvasta(yleensä eurooppalaisvaikutteisista/ eurooppalaisen omistajan) paikasta ja usein alkupalana. Yleensä salaatti on vain pikku koristeena(pari lehteä ja tomaattia) annoksen reunassa.

YHDESSÄ TEKEMINEN on iso juttu. Niin iso että pankkiin ja hammaslääkäriinkin mennään käsi kädessä yhdessä. Tälläiselle suomalaiselle tehokkuusyhteiskunnassa kasvaneellehan se kuulostaa lähinnä ”ajan hukalta”. ”Mitä mä sinne hammaslääkäriin lähden mukaan? Mähän voisin sillä välin tehdä sitä tätä ja tuotakin pois to do-listalta.” Eiks niin? 😀 Mutta on se myös todella söpöä.

Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoista, avartavaa, välillä äärimmäisen tuskastuttavaa ja silti niin ihanaa olla suhteessa toisesta kulttuurista olevan ihmisen, ja juuri tämän ihmisen, kanssa! <3

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia muilla on kulttuurieroista parisuhteessa?

– – –

Huom! Haluan painottaa että nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksia tästä suhteesta ja ymmärrän että jokainen suhde -samasta tai eri kulttuurista tulevan kanssa- on uniikki ja erilainen. En siis missään nimessä väitä näitä yleispäteviksi totuuksiksi brasilialaisista.