Sinä tiistaina olemme rannalta tullessamme paikallisen kuvaajan Nicon kanssa sattumalta eksyneet viini -ja juustokauppaan. ”No pitäisikö yksi pullo”- ”miksei, kohotetaan muutama lasi, no elämälle”. Maistelemme ruoan kanssa sopivan kylmää ja pinkkiä, chileläistä jumalten juomaa sekä paikallista herkkua (juustoa ja marmeladia), jota hän haluaa minulle esitellä.

Illan pimetessä naapuribaarissa pyörähtää bileet käyntiin ja päätämme lähteä piipahtamaan siinä vielä yksillä. Latinomusa raikaa ja ilmanvaihto ei toimi, joten istahdamme terassille siemailemaan Caipirinhojamme, naturalmente, Brasseissa kun ollaan. Ihmisiä vilisee ohi ja N moikkailee vähän väliä milloin ketäkin ja minä yritän pysyä perässä poskisuudelmissa ja että pitikö nyt sanoa hei vai hyvää iltaa vai mitä kuuluu.. ja miten se ääntäminen portugaliksi nyt taas menikään..

Ja sitten hän tupsahtaa siihen. Tuo (upeat tuuheat mustat hiukset!!) ponnaripäinen tyttö, joka on ihastuttava sekoitus tomboyta, classy ladya ja Peppi Pitkätossua. Hänellä, neiti Luisalla, on  leveä hymy, muki täynnä (omaa) viinaa ja hän pulisee kuin papupata. Hänestä leviää ympärille pelkkää hyvää energiaa! Ja niin: hän puhuu myös englantia!

Hymyilen ja nyökyttelen.

Se on jännää, miten sen välillä vaan tietää samontein.

Sen että mä tulen tykkäämään tosta tyypistä, toi on nii ”mun ihmisiä”.

Kerron sen hänelle. Vietämme iltaa siitä eteenpäin yhdessä.

En varmaan ole ainoa, jolla on vastaavia kokemuksia? Että välillä sen tietää heti energioista tai jostain kun toinen astuu ekaa kertaa huoneeseen. Sen että tuohon ihmiseen haluan ehdottomasti tutustua, että meillä varmasti natsaa jutut. Jostain kumman syystä. Paria päivää myöhemmin vietämmekin ihanan biitsipäivän yhdessä ja seuraavat yhteiset suunnitelmatkin on jo selvillä! Niin huippua löytää uusi frendi! 🙂

Ihanaa ja hyvien energioiden täyteistä viikonloppua sulle! 🙂

That Tuesday on our way back from the beach with the local photographer Nico, we kind of accidently got lost in a wine shop -and decided to have some nice chilean rose as a cheer for the life. We were not planning to go out but after finishing that bottle, neighbour bar`s rythms started kinda sound inviting..

We got into that small club/bar but it was wayyy too crowded and hot inside so we just sat on the terrace. N kept meeting friends and chatting in portugues and I tried my best to keep up when to say hi, when good evening, when how are you..and what was the right answer to that…and how did the pronouncing in portuguese go again..

And then she arrived. Little miss Luisa: the amazing mix of classy lady, tomboy & fire cracker! She had a big smile, big cocktail glass (of her own booze) and she spoke and laughted constantly. She was full of good energy! And spoke english (wuhuu)!

I nodded and smiled.

It`s funny how sometimes you just immediatly know it.

”I`m gonna like this one.”

I told it to her and we ended up spending rest of the evening together.

I`m propably not the only one who has this kind of experiences? I don`t know if it`s about energies or what but sometimes you know right away when a new person arrives to a room, that you wanna get to know that person. That you will get along! Couple days later we had a nice beach day together and we already have new plans to come! So much fun!:)

Hope you have a great weekend, full of good energies! 🙂

Photos by Nicolas Avellaneda, edit by me

Respect copyrights, not allowed to use any content from the site without permission