Ei menkoista saa kirjoittaa

_web_Sri_lanka-4031.jpg

Vai saako? Hengailin eilen ystäväporukalla, johon kuului tyttöjä ja poikia, yhden frendin kämpillä. Jossain vaiheessa keskustelu meni siihen kuinka yhdellä meistä oli parhaillaan menkat ja kova vuoto päällä. Oli mielenkiintoista havannoida kuinka osa porukasta oli aivan fine keskustelun kanssa ja osa halusi välittömästi vaihtaa puheenaihetta. Että kuinka täysin normaali ja jokakuukautinen asia oli jotenkin epämiellyttävä ja hieman tabumainenkin aihe yhä.

Aloin kirjoittamaan joitakin vuosia takaperin runoja ja kerroin eräälle ystävälleni että olen kirjoittanut runon myös menkoista ja että minulla on puolet biisistä, aiheena menkat, myös valmiina. Hän vastasi selvää kauhistusta äänensävyssään että ethän sä nyt niistä voi kirjoittaa, ei se oo soveliasta. Häh, niin luonnollinen asia ja siitä ei saisi kirjoittaa? Mun mielestä kaikesta, SIIS IHAN KAIKESTA, pitäisi voida puhua, kirjoittaa ja tehdä taidetta. Se että on tabuja on aina lähtökohtaisesti huono. Se että osa asioista on todella vaikeita ja niistä puhuttaessa pitää olla erityisen hienotunteinen ja huomaavainen on asia erikseen.

No pidin kuitenkin sen runon ja se oli esillä myös minun ja ystäväni Ollin yhteisessä runoutta ja valokuvia yhdistelevässä taidenäyttelyssä marraskuussa 2014. Nimesin myös ensimmäisen pikku runokokoelmani (josta tehtiin vain yksi uniikki painos silloiselle poikaystävälläni)  humoristisesti mutta rinta rottingilla nimellä”Älä kiusaa menkkapäistä”. Jep. Ja kas tässä tämä runo olkaapa hyvä:

Hormonit_jyllaa_txt.jpg

Taidenäyttelyssämme toinen ystäväni puolestaan tuli kertomaan kuinka tämä juuri oli hänen lempparinsa kaikista näyttelyn runoista. Hyvin mielipiteitä jakava runo ja aihe siis selvästikin. Yhä. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla herättääkö tämä yhtä vahvoja mielipiteitä siellä ruudun toisella puolella?

A few yeras ago I wrote this poem about my periods and when I told my friend about it she was shocked and answered that I cannot write about that! That it is not appropriate. Why not? It is totally normal. I think it`s bad to have tabus, that we should at least be able to talk (and make art) about everything. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Sulle tänään tärkeää

Italia_byAnnikaMiettinen-02659.jpg

Myönnettäköön: Olen jo monta viikkoa kuukautta koittanut haalia kasaan ajatuksiani. Raaputtanut tulevaisuuden lottoarpoja. Koittanut tehdä päätöksiä, raapia kasaan sitä kuulasta kokonaiskuvaa tulevaisuudestani. Ihan hieman on ollut hahmotusvaikeuksia sen kanssa mitä elämältäni haluan ja mihin suuntaan lähden rakentamaan tätä kaikkea. Ajatukset ovat sinkoilleet ja on ahdistanut. ”Kyllähän tässä iässä jo tulisi tietää paremmin”. Syksyllä ajattelin että kyllä se ajan kanssa sieltä selkenee. Putkahtaa alitajunnasta kun vaan maltat.  No tuli talvi, tuli uusi vuosi. Samassa pisteessä edelleen. Sitten päätin, että lähden pyörähtämään vähän reissussa koska ”välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”. Noo, kyllähän se hyvää teki ja kyllä siellä jotain vähän vahvistuikin, mutta en mä sieltä kuitenkaan valaistuneena Veerana palannut.

Jotain merkityksellistä kuitenkin tapahtui reissullani. Istuin ekana iltana yksin ravintolassa tarkoituksena syödä nopeasti ja mennä nukkumaan univelat pois kun ravintolaan käveli sisään random mies. Hän katsoi minua, käveli pöytäni luo ja kysyi olenko Suomesta. Olin todella hämmentynyt että hän arvasi suorilta minun olevan suomalainen (yleensä arvaukset nimittäin menevät jotakuinkin: ruotsalainen, tanskalainen, norjalainen, hollantilainen..venäläinen?). Hän oli jenkki, jolla oli sukujuuret Norjassa. Hänen mielestään oli hyvin selvää poskipäideni vuoksi että olen Suomesta. Jaahas. Hän istui alas ja aloimme ennen pitkää puhumaan syvällisiä. Jonkin aikaa siinä keskusteltuamme tilanteistamme hän kysyi miksi pelkään niin kovin jonkun polun valitsemista. Että ihan kuin kyse olisi jostain lopullisesta. Että saisin valita vain yhden polun ja vain yhden kerran! Game over!

Että minähän olen vapaa vaihtamaan polkua milloin vain! Se oli yksinkertainen, monille varmasti itsestäänselvä mutta minulle jotenkin hyvin tärkeä ja vapauttava lause.

Että niinpä. Tärkeintähän on lähteä kulkemaan eteenpäin jotain polkua eikä jäädä lamaantuneena makaamaan siihen vaihtoehtojen viidakkoon. Miten se onkin välillä kuitenkin niin vaikeata?  Suurin apu tässä tilanteessa loppujen lopuksi onkin ollut juuri keskustelut ihmisten kanssa. Erilaisten, enemmän ja vähemmän minut tuntevien ihmisten kanssa. Kuulla muiden mielipiteitä ja tarinoita mutta kuulla ääneen myös kaikki ne omat ajatukset. Löysin avuksi myös simppelin harjoituksen, jolla kirkastaa omia toiveita elämästä:

Laita puhelin äänettömälle, halutessasi musiikkia taustalle ja ota kynä ja tyhjä paperi. Kirjoita paperille lause ”Minulle on tänään tärkeää..” ja kirjoita 10minuuttia kaikki se mikä mieleesi tulee, arvostelematta tai arvottamatta, anna kirjoituksen vain virrata sisimmästä. Sen jälkeen lue teksti läpi ja mieti mitä asioita tulee muuttaa ja kehittää, mitä polkuja valita, jotta saat ne asiat/ne asiat pysyvät elämässäsi. Mielestäni tämä harjoitus on tehokkaampi ajatusvirranselkeyttäjä kuin miltä ehkä kuulostaa! 😀

Ja ah kyllä, nyt vihdoin alkaa olemaan jo hieman selkeämpi visio niistä seuraavista askelista! ..ja harvoinhan se elämä kuitenkaan menee niinkuin suunnittelee… 🙂

__web_Italia_2017-02464_1.jpg

My head has been really foggy lately and I have not had a clear plan for my future. But I tried out this simple excercise that really helped me to realize things that I want to focus on and things that I want to get more into my life! Put your phone on silence mode, find paper and pen and maybe put some nice music on the background. Then write down ”Things that are important to me today..” , put alarm on for 10min and start writing down everything that comes to your mind! Don`t judge, just let it flow, write everything. And after 10min read it. It gives you a good picture of what you want in life! Trust me! 😀

These photos were taken last Summer at Amalfi Coast Italy. I really need to go back there someday soon!

 

More of my photos: www.annikamiettinen.com

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä